Kaikki opiskelusta

Nyt kerron kaiken opiskelustani!

Jos ajattelee, että lähdin vaihtoon kurssien perässä, jouduin tavallaan pettymään. Alkuperäinen Learning Agreementini meni melkein kokonaan uusiksi ja pari hyvin mieluisaa kurssia jäi pois. Tilalle tuli toki pari ihan mukavaa yllätystäkin, joista en ollut aikaisemmin tiennyt. Ei kannata liikaa jäädä tuijottamaan kesällä selaamiaan kursseja, vaan etsiä jotain uutta vielä ensimmäisinä viikkoina vaihtokohteessa.

Lukukauden alussa kävin luennon tai kahden verran kokeilemassa paria kurssia, jotka lopulta jätin välistä. Lopulta kurssitarjottimelleni jäivät seuraavat:

Everyday life in Viking Age Scandinavia 3 ECTS

Mielenkiintoinen kurssi, jollaista en Jyväskylässä tulisi käyneeksi. Olemme käyneet jauhamassa jauhoja perinteisesti jauhinkivillä, saaneet vierailijoiksi historiallisin menetelmin työskenteleviä ammattilaiskäsityöläisiä, sepän ja historianelävöittäjiä. Jotain vastaavaa jännää lienee vielä tulossa.

Humanistisen tiedekunnan päärakennus (náměstí Jana Palacha)

Kurssin läpäisemiseksi pitää pitää esitelmä (kerroin viikinkiajan vaatetuksesta), ommella pätkä pellavakangsta (jotta ymmärtäisimme, millaista oli elämä viikinkiaikaan, kun ei kiinalaiset lapset tehneet vaatteita puolestamme) ja joko kirjoittaa essee, jolloin kurssista saisi 5 noppaa, tai osallistua suulliseen kokeeseen, jolloin kurssi on 3 nopan arvoinen. Valitsin vähän vahingossa jälkimmäisen, koska yritin pitää opiskelun määrän mahdollisimman pienenä.

Luennot, tai oikeastaan seminaarit, pidetään tiedekuntani päärakennuksessa ylimmässä kerroksessa pienessä ja tukahduttavan tunkkaisessa huoneessa. Kaipaan kotipuolen julkisten rakennusten ilmastointia (kun on nuupahtamaisillaan seminaarihuoneeseen, ei ajattele edes sisäilmaongelmia), koska täällä tuntuu kaikkialla olevan sama ongelma, oli kyseessä sitten luokkahuone tai orkesterin harjoitustila.

Muuten päärakennus on ihan päheä paikka, etenkin, kun ulko-ovelta avautuu tällainen näkymä. Alapuoleisesta kuvasta oikealla pian olisi Rudolfinum-sali. Vanhan kaupungin sydäntä, ellen sanoisi. Kadun yli on todella lyhyet jalankulkijoiden valot ja yleensä pervei- eikun parveilevia turisteja. Metroasema on ihan vieressä ja kotiin pääsee noin puolessa tunnissa.

Pidgin and Creole Languages 4 ECTS

Tämä kurssi on noin puolen kilometrin päässä päärakennuksesta Celetná-kadulla, toisin sanoan yliopiston Karolinum-rakennuksessa. Opettajana on amerikkalais-puolalainen, aasialaistaustainen mies, josta mainitsin aikaisemmin. Hölöttäjä, jolla on Yhdysvalloissa eräs Suomesta nuorena muuttanut ystävä nimeltä Minna, ja hänen mielestään oli verrattoman jännää kohdata elämänsä toinen Minna. Jännää oli myös se, että hän ei Suomessa vieraillessaan tiennyt, mihin vessaan mennä, kun ovissa oli vain kirjaimet N ja M.

Kurssin aihe on aika pitkälti nice-to-know-settiä, mutta plussaa siitä, että kielitieteen lisäksi siellä oppii myös historiaa (etupäässä kolonialimista). Seminaarien lisäksi tarkoitus on kirjoittaa essee jostakin pidgin- tai kreolikielestä. En tiedä vielä, mistä teen, mutta ehkä jostain Intian kreolista.

Olen aina myöhässä luennolta, koska tulen tänne Můstekin metroasemalta, joka on yksi suuri mysteeri. Miljoona uloskäyntiä ja sata samannäköistä katua. Lisäksi tämä(kin) katu on melko turistipitoisaa aluetta, jossa ei aina pääse etenemään niin ripeästi kuin haluaisi. Joskus myöhästymisestä pääsee helposti pälkähästä, koska joinakin viikkoina opetus tulee etänä ja Skypen kanssa säätämiseen menee aina aikaa.

Tätä katua suoraan, ja saavut Vanhankaupunginaukiolle.

Applied Project Management 8 ECTS

Ainoa kurssi, joka oli alkuperäisessä LA:ssani. Tässä ei kyllä ole toistaiseksi ollut sitten mitään soveltavaa verrattuna Monitieteiseen työelämäprojektiin, jonka kävin kesällä 2014... Mutta hyvä kuulla teoriasta enemmän ja ratkoa melko tiiviissä luokkahuonetilanteessa caseja erilaisten ihmisten kanssa. Eniten kurssilla ärsyttää, että suuri osa kurssilaisista puhuu joko huonoa englantia, tai melko hyvää englantia todella käsittämättömällä aksentilla. Luulen myös, että opettaja on tulkinnut yleisen hiljaisuuteni ja epäaktiivisuuteni huonoksi ymmärrykseksi. Oli kamalan ärsyttävää, kun hän selitti henkilötyötunnin käsitettä ja joku muu ei ymmärtänyt, joten opettaja selitti sen juurta jaksaen uudestaan ja lopuksi kysyi minulta, olinko nyt ymmärtänyt. No, tiesin mainiosti ennestään, mutta kai sekin oli syy nyökätä?

Kurssi on Jinonicessa, Praha 5:n perukoilla. Matka sinne kestää helposti yli 40 minuuttia: ensin punaista metrolinjaa I. P. Pavlovalle, sieltä ratikka Karlovo Náměstílle ja sieltä keltainen metrolinja Jinoniceen. Alue on sitä epäromanttista ja epänättiä Prahaa.

Comics as a Medium 4 ECTS

Tämän kurssin tarjoaa (minun kannaltani poikkeuksellisesti) Faculty of Social Sciences. Tiedekunnan rakennus sijaitsee Hollarissa, lähellä Kansallisteatteria Vltavan rannalla. Vieressä on paitsi joki ja sen maisemat Prahan linnaan ja Petřínille, myös jylhä Krannerova kašna eli Krannerin suihkulähde (näkyy pienenä kuvassa vasemmalla) ja pikkuinen puisto. Pidän paikasta, vaikka aulassa onkin semmoiset pyörivät metalliportit, joista pääsee läpi tiedekunnan omat opiskelijat opiskelijakortillaan ja muut vahtimestarilta pyytämällä.

Kurssi itsessään on ehkä lempparini. Olemme tähän mennessä käyneet läpi sarjakuvan historiaa ja sen ominaispiirteitä tarinankerronnan välineenä ja tehneet lyhyen sarjakuva-arvion. Suoritukseen kuuluu myös oman sarjakuvan tekeminen, sekä essee, muistaakseni analyysimäisesti. Lisäksi luvassa taitaa olla johonkin sarjakuvanäyttelyyn osallistuminen. Tähän mennessä olen oppinut erityisesti, että pitäisi lukea enemmän sarjakuvia.

Writing for Media 2 ECTS

Myös sosiaalitieteiden tiedekunnan kurssi. Tarkemmin sanottuna vierailevan yhdysvaltalaisen journalismin opettaja(legenda?)n intensiivikurssi, jolla istuttiin marraskuun alussa pari tuntia luennoilla kuuntelemassa, kun hän luki dioilta ääneen mediakirjoittamisen vinkkejä, ja kirjoitettiin kaksi uutistekstiä.

Ensimmäistä varten piti haastatella yhtä asiantuntijaa ja kahta tavista. Kirjoitin Movemberista ja haastattelin tšekkiläistä "Movember-lähettilästä" (sen tiimoilta tuli käytyä Cafe Savoyssa, joka on todella fiini kahvila-ravintola Praha 5:ssa) ja yhtä miesten parturiliikkeen parturia, kolmannen keksin omasta päästäni. Toistakin tekstiä varten sepitin haastateltavat.

Most Legií -silta lähellä Hollaria ja Kansallisteatteria

Kurssi oli lievä pettymys, mutta ihan kiva huomata, että osaan kirjoittaa uutisia, ilmeisesti lähes moitteettomalla englannilla, ja saada helpot opintopisteet.


_______________________________________________________________________________


Jotain yleistä opiskelusta? Kursseilla on läsnäolopakko, korkeintaan kaksi poissaoloa sallitaan pitkin hampain, paitsi siinä mediakirjoittamisen kurssissa, jossa läsnäolopakko oli 100 %. Viikinkikurssilla siitä ei taideta pitää kirjaa, mutta muuten ollaan tarkkoja.

Täällä jaellaan lukumateriaalia hyvin huolettomasti ja luultavasti tekijänepäoikeudellisesti PDF:nä. Kirjastoon ei ole tarvinnut mennä vielä kertaakaan. Joillakin kursseilla lukemista on joka viikolle aika paljon. Pidän siitä, että on ennaltamäärättyjä lukuläksyjä.

Opettajat ovat suurpiirteisempiä eivätkä väännä tehtäviä ja ohjeita rautalangasta. Luentodioja ei kaikilta kursseilta saa itselleen.

Oikeastaan yhtään luentokurssia ei minulla ole. Kaikki ovat seminaareja, eli melko pieni porukka ja keskusteleva  meininki (ja omaksi inhokseni tuntiaktiivisuus vaikuttanee arvosanoihin). Jotkut näistä seminaarikerroista on todella hämärästi opintotietojärjestälmän kalenterissa kahdessa osassa, vaikka välissä ei koskaan ole mitään taukoa.

Kaipaan Suomen yliopistoista järjestelmällistä akateemista varttia ja luentojen alkamista lähes poikkeuksetta parillisina tunteina. Täällä luennot voivat alkaa kymmentä vaille, tasan tai kymmenen yli, ja joskus ne kestävät tunnin ja vartin, joskus reilun tunnin, joskus tunnin ja neljäkymmentäviisi minuuttia.

Jonkin verran kurssivalikoima harmittaa, koska kuten sanottua, nämä kurssit ovat ihan mielenkiintoisia, mutta eivät erityisen hyödyllisiä. Kun on opiskellut neljä vuotta humanistisia aineita etenkin perusopintotasolla, ei enää kaipaisi kursseja aiheista, joihin voi perehtyä Wikipedia-seikkailulla tai parilla dokumentilla. Olin viime kesänä työharjoittelussa ja siellä opin, mitä kaikkea haluaisin ja mitä kannattaisi oppia, mutta mitään niistä ei taida olla täällä luvassa.

Sori, kirjoitin pitkästi enkä siltikään tainnut kertoa ihan kaikkea opiskelusta. Mutta loppukevennyksenä voin kertoa, että tänään satoi lunta! Aamulla metsäkävelylläni hipsi tomusokeria, joka piti kivaa ääntä pudonneiden lehtien matolla. Eilen meni myös silmälasit huuruun, kun tulin ulkoa sisälle. Ehkä tämä syys alkaa oikeasti kääntyä talvimaisemmaksi.

Lopuksi Vltavan joutsenia piirileikissä:

Kivaa ja jännää: otteita kulttuuritarjonnasta

Alkuun päivitys edelliseen: sain otettua itseäni niskasta kiinni ja hoidettua Foreign Police -asian. Ja täytyy sanoa, että se oli helpompaa kuin julkisen liikenteen matkakortin hankkiminen. Menin poliisiasemalle 7.20, jolloin jonossa edelläni oli alle kaksikymmentä ihmistä. Sisään päästiin klo 8 ja sain vuoronumeron 3 (ne parikymmentä muuta olivat enimmäkseen muilla asioilla). Ehdin juuri sopivasti täyttää rekisteröitymislappuset (jotka olivat hupsun ja epäkäytännöllisen pieniä – täällä ilmeisesti säästetään paperia ja mustetta ihan tosissaan) sanakirjan kanssa, kun tuli vuoroni. Asiaa hoitamassa oli mukava poliisisetä. Tervehdin, ojensin lappuset ja jäin odottamaan, kun setä naputteli tietojani tietokoneelle. Sen suurempaa dialogia ei tarvinnut käydä (tiivistettynä: "Puhutko tšekkiä?" "Vähäsen" "Super. Opiskeletko?" "Kyllä"). Täyttämieni lappusten lisäksi tarvitsi näyttää vain passi ja vuokrasopimus (tunnistin poliisisedän kysymyksestä sanat tarvita, asunto, paperi ja vuokraemäntäni sukunimi). 8.44 olin jo ratikassa matkalla kotiin.
________________________________________________________________________

Lupasin kertoa kivoista ja jännistä jutuista. Marraskuu on ollut varsin musiikin- ja teatterintäyteinen kuukausi. Mainitsin viimeksi Andrew Lloyd Webberin, joten aloitetaan hänestä.

Lauantaina 7. päivä kävin katsomassa Oopperan kummituksen eli Fantom Operyn Goja Music Hallissa. Olen suuri musikaalifani ja erityisesti Webberin tuotantoa rakastan, joten Oopperan kummituksen näkeminen livenä oli pitkäaikaisen unelman täyttyminen. Näytös oli, kuten odottaa saattoi, aivan upea. Kokemuksesta vielä ikimuistoisemman teki se, että massiivinen kristallikruunurekvisiitta jumiutui ensimmäisen kohtauksen jälkeen häiritsevästi lavan eteen, joten toinen kohtaus täytyi keskeyttää, kun sitä hinattiin kahdenkymmenen minuutin ajan ylös. Sitten toinen kohtaus saatiin nähdä uudestaan. Puvustus ja lavastus oli tavattoman tyylikästä, ja mitä tulee musiikkiin ja tarinaan, taisin saada jotain roskia silmään lopussa.

Musikaali oli luonnollisesti tšekiksi, mutta se ei haitannut, koska olen lukenut alkuperäisen kirjan ja nähnyt musikaalin filmatisoinnin (en todellakaan liian) monta kertaa. Jonkin verran pystyin seuraamaan dialogiakin. Huvittavana kielellisenä väärinymmärryksenä mainittakoon, että koska laulamista tarkoittava verbi zpívat ei ollut minulle tuttu, tulkitsin aluksi sen tilalle haukottelemista tarkoittavan sanan zívat.

Kansallisteatteri Národní-kadulla

Musikaaleja on toistaiseksi nähty yksi, baletteja yksi ja oopperoita yksi. Viime viikolla vuorossa oli Verdin La Traviata, joka niin ikään oli kauniisti toteutettu ja tarina kaikesta perinteisyydestään huolimatta koskettava (ja nyt vasta tajusin, että kotona kirjahyllyssäni on teos, johon tämä ooppera perustuu.) Tänä iltana on jälleen vuorossa toinen ooppera, nyt itse tšekkiläisen suuruuden Dvořakin teos Rusalka. Ensi viikolla vuorostaan balettiin ei vaan sittenkin taas oopperaan.

17. päivä oli myös sellainen musiikillinen huipentuma, että orkesterillani oli kauden ensimmäinen konsertti Betlehemin kappelissa. En edes tiedä, mikä tilaisuus oli kyseessä, mutta se oli suljettu kutsutilaisuus ja meidän lisäksemme siellä esiintyi yliopiston kuoro. Keikan lopuksi oli skumppa- ja napostelutarjoilua.

Keikka meni paremmin kuin odotin, koska kahdesta harjoitusviikonlopusta huolimatta joissain kappaleissa oli huolestuttavaa epävarmuutta ja -vireisyyttä. Vasta konsertissa oli ensimmäistä kertaa kaikki soittajat paikalla yhtä aikaa (mikä johti muun muassa yllättävien symbaalien aiheuttamiin säpsähdyksiin).

Tuossa kenraaliharjoittelee kuoro. Sori, soittaessa on itse vaikea olla ottamassa kuvia.

Omalta osaltani ilmeisesti suoriuduin ilmeisesti myös hyvin (huolimatta lähes olemattomasta näköyhteydestä kapellimestariin), koska minua onniteltiin kovasti konsertin jälkeen ja taputusvaiheessa kapu nostatti minut ihan erikseen seisomaan. Arvostan toki sitä, että soittoani kehutaan, mutta minusta esimerkiksi fagotistimme kuudentoista tahdin soolo oli paljon vaikuttavampi kuin minun muutamat lyhyemmät tuuttaukseni. Mutta kai he ottavat oman fagotistin soittotaidot jo itsestäänselvyyksinä. Luulen myös, että orkesterin omat cornistit ovat laittaneet riman aika alas (kaikella rakkaudella sektiokavereitani kohtaan, mutta välillä he kuulostavat norsun ummetukselta), joten oikeasti kivalta kuulostava käyrätorvi on aika ihmeellinen asia.

Keikan ansiosta 18. päivän keskiviikkoharjoitukset oli peruttu, joten pääsin toista kertaa tällä lukukaudella osallistumaan tiedekuntani leffakerhoon, jossa näytetään viikoittain tšekkiläisiä elokuvia englanniksi tekstitettynä. Tällä viikolla katsottiin musikaalikomedia Lemonade Joe. Oli outo ja etenkin oudon värinen, mutta sitäkin viihdyttävämpi kokemus. Elokuvan päähenkilön nimi muuten lausuttiin kuten kirjoitetaan, ei siis oikean englantilaisen ääntämyksen mukaisesti.

Harmillista, etten varmaankaan taas pitkään aikaan pääse osallistumaan, ellei orkesteria peruta toistekin. Mutta eipä siellä luentosalissa mitenkään turhan mukavaa muutenkaan ole istua...


Prahassa olen pitänyt siitä, että musiikkiin on helppo törmätä kaduilla. Konserttitarjontaa on paljon ja halvalla, mutta aina ei jaksa nähdä niihin menemisen vaivaa.

Olen kerännyt kännykkääni joukon kuvia katusoittajista. Osa heistä on ollut todella hyviä tai melko hyviä, osa ei ollenkaan hyviä. Epävireiselle viulistille tai epämääräisesti nokkahuilulla improvisoivalle muusikolle en anna rahaa, enkä yleensä sellaisille, jotka näyttävät soittavan playbackina (yksi tällainen epäilys heräsi säkkipillin kohdalla, mutta asian pohtimisen jälkeen arvelen, että säkkiin varastoituneen ilman ansiosta ääntä voi tulla myös silloin, kun soittaja ei puhalla pilliin). Mutta jos olen ihan pysähtynyt ihastelemaan, olen muutaman kolikon heittänyt.

Prahan linnassa

Nuoria muusikoita Kaarlensillalla

Swingiä Vanhankaupunginaukiolla. Olikohan tämä se Jazz No Problem? En ole varma.

Säkkipilli ja muuta folkahtavaa: vakionäky Vanhankaupunginaukiolla

Viinilasinsoittaja Hybernia-teatterin edustalla

Prahan linnan tietämillä: hauskoja setiä rallattamassa

 

Lähellä Malostranská-aukiota

Tämä setä ei ollut hyvä viulisti.

Lopuksi hieno musiikkiaiheinen kuva, jota olen pihdannut erityisen pitkään. Osittain siksi, että se on niin huono ja kuvittelin pitkään, että jaksaisin käydä ottamassa paremman otoksen, osittain siksi, etten ole keksinyt, mihin se liittyisi. Malá Stranassa jossain turistikrääsäkaupan ikkunassa bongattuja soittimia, jotka ovat saaneet vaikutteita naisanatomiasta:

Laskiämpäri kasvoille

Ei ollut tarkoitus enää valittaa järjestelyihin liittyvistä hankaluuksista tai kitistä siitä, miten pihalla olen ollut. Ei se kiinnosta eikä auta ketään. Luulen, että tässä vaiheessa jo omalla kyrsiintyneellä ja kielteisellä asenteellani hidastan ja hankaloitan asioiden järjestymistä, koska ei tällainen voi olla edustava otos vaihto-opiskelijan elämästä. Joillakin vaikuttaa menevän niin mukavasti, kai minä vain takerrun vaikeuksiin muita vahvemmin.

Nyt tuli kuitenkin ihan uusia syitä avautua. Seuraava kirjoitus saattaa aiheuttaa myötämielipahaa, joten pyydän sitä jo etukäteen anteeksi, mutta minusta tämä on jo niin karua, että tarina ansaitsee tulla kerrotuksi.

Kerroin jo aikaisemmin, etta ylipäänsä vaihtoprosessin alusta alkaen olin kujalla kaikkiin valintoihin liittyen, eikä yliopisto osannut neuvoa. Ymmärrän sen: jos olen päättämätön jahkailija, se on oma ongelmani. Eivät kv-sihteerit voi käyttää työaikaansa siihen, että he etsivät minulle mieluisia kursseja ja lukevat ajatuksistani, mikä tekisi minut onnellisimmaksi. Näiden asioiden on ihan perusteltua olla vähän vaikeita eikä siihen tarvitse jäädä rypemään.

Käytännön byrokraattisia asioita täällä oli hoidettavana kaksi: 1) ilmoittaudu Foreign Policelle 30 päivän kuluessa maahantulosta ja 2) käy vahvistamassa/hyväksyttämässä/tms. (engl. acknowledge) eurooppalainen sairaanhoitokortti mahdollisimman pian, jotta oikean sairaanhoitohädän tullessa sen suhteen ei tule ongelmia. Ensimmäiseen näistä oli annettu ohjeeksi, että ottakaa buddy mukaan, koska englannilla ei pärjää. Buddyni kertoi, että se on enimmäkseen kamala kokemus ja  muut vaihtarit ovat puhuneet siitä ikävimpänä byrokraattisena asiana. Jälkimmäisestä buddyni ei tiennyt mitään eikä hän pitänyt sitä edes tarpeellisena. Minustakin se kuulosti oudolta.

Foreign Police -asia ei järjestynyt sitten millään. Minulla meni buddyn kanssa sukset ristiin viikkokausien jälkeen. Enkä jaksanut enää alkaa tapella asiasta, kun hänellä vaikutti olevan koko ajan tärkeämpää tekemistä, hän piti asiaa poikkeuksellisen sekavana velvollisuutena hänen kannaltaan ja hänestä minun kanssani oli liian vaikea sopia mitään. (No, minä olin ihan valmistautunut lähtemään poliisille aamuseitsemältä, kun buddy teki oharit edellisenä keskiyönä, koska hän ei viikon aikana ollutkaan varannut aikaa, vaikka oli luvannut. Olenpa vaikea ihminen.)
Sairaanhoitokorttiasian ohjeet olivat epäselvät. Vihaan sitä, että pitää mennä tiskille kysymään apua ongelmaan, jota ei osaa edes selittää, etenkään, jos ei osaa kieltä. Lisäksi pelkäsin, että rekisteröimättömyys estäisi korttiasian hoitamisen. En yksinkertaisesti jaksanut perehtyä enempää, joten asia jäi.

Lopulta yli viidenkymmenen päivän jälkeen olin ihan hukassa ja pelkäsin, että olen sotkenut asiani pahemman kerran. Kaipasin jotakuta auttamaan, joten laitoin sähköpostia yliopiston kansainvälisiin palveluihin Erasmus-oppilaista vastaavalle henkilölle. Selitin tilanteen: nämä asiat eivät ole mitenkään järjestyneet, buddyn kanssa menee huonosti, kielimuuri hankaloittaa kaikkea, olen sekaisin, uupunut ja yksin, mitä tulisi tehdä seuraavaksi, jotta saisin nämä asiat järjestymään?

Vastaus oli niin uskomaton, etta tekisi mieli jakaa se teille kokonaisuudessaan. Se taitaa kuitenkin olla vähän kyseenalaista, joten tässä vain pääkohdat (huom.: tiivistän liioittelematta):

• Olet aikuinen ihminen, jonka pitäisi osata hoitaa nämä asiat. Jos et osaa hoitaa näitä asioita, ehkä sinun kannattaisi harkita kahteen kertaan, ennen kuin lähdet ulkomaille.
• Jos olet epäonnistunut näiden asioiden hoitamisessa, se on ollut oma valintasi, emmekä voi siihen puuttua. Voimme auttaa vain niitä opiskelijoita, jotka ovat hoitaneet muodollisuudet ajoissa.
• Etkö muka tiennyt, etta Tšekissä puhutaan tšekkiä? Meillä oli ilmainen kielikurssi syyskuun alussa, mitäs et edes hakenut sille.
• Lue uudestaan ohjeet, jotka sait saapuessasi.

Olin aivan pöyristynyt. Miten kukaan voi vastata avunpyyntöön noin tylysti, vaikka syy avunpyyntöön olisikin osittain siinä, että en vain ole saanut aikaiseksi järjestää asioita?

Lähetin heille varsin tiukan vastauksen. Huomatin, kuinka asiatonta on kyseenalaistaa aikuismaisuuteni.  Kerroin muun muassa, että en työharjoittelultani mitenkään päässyt kielikurssille, ja että olin opiskellut sen sijaan itsenäisesti kieltä puoli vuotta, mutta en mielestäni ollut saavuttanut sellaista tasoa, jolla voisin hoitaa virastoasioita sujuvasti. Vedin kehiin myös masennuskortin ja selitin, etta tällaiset asiat vain ovat todella kuluttavia ja jaksamisen raja tulee nopeammin vastaan. Sanoin, että olin kuvitellut, että on luvallista pyytää apua, ja jos sitä pyytää väärältä henkilöltä, tulee edes ohjatuksi eteenpäin. Tunnustin, että toiminnassani on ollut puutteita, mutta olen silti yrittänyt parhaani.

Kuvittelin, että opiskelijoiden hyvinvointi voisi jossain määrin kiinnostaa heitä, silloinkin, kun he ovat ulkomaalaisia syöpälvierailijoita.

Mutta ilmeisesti olin aivan väärässä. Heidän viestinsä oli: jos et osaa hoitaa näitä asioita, et ansaitse apua näiden asioiden hoitamisessa.

Ehkä olen kasvanut holhousvaltiossa. Ehkä elän ideaalimaailmassa, jossa kuvittelen sitaatin "Help will always be given at Hogwarts to those who ask for it" olevan ihan kohtuullinen olettamus tosielämässäkin. Mutta silti.

Ikinä ei Suomessa tulisi leimatuksi epäkypsäksi ja epäonnistuneeksi, koska on heikkona epävarmuuden hetkenä kääntynyt auktorieettien puoleen ja pyytänyt apua. Edes silloin, kun pyytää apua väärältä henkilöltä ja heikoin perustein. Jos henkilö on henkisesti rikki ja asiat pitää vääntää rautalangasta, ne voidaan vääntää rautalangasta, eikö niin? Jos tilanteessa olisi perusteltua syyllistää kysyjää laiminlyönnistä, sekin muotoiltaisiin edes vähän nätimmin.

Toinen vastaus heiltä oli hieman asiallisempi, joskin sen keskeisin viesti oli, että jos tarvitsen psykologin apua masennukseen, olisi minun pitänyt pyytää sitä heti, ja sain yhteystiedot. Kiitos tiedosta, mutta ongelmani ei ollut se, että tarvitsisin psykologia: tarvitsisin jonkun, joka olisi voinut ohjeistaa ja potkia eteenpäin käytännön asioissa, kun en itse osannut enkä jaksanut. En olettanut, että kukaan heistä tulisi taluttamaan minut Foreign Policelle. Se ei kuulu heidän työhönsä. Sanallinen ohjeistus ja rohkaisu olisi riittänyt ainakin aluksi.

Tässä viestissä henkilö vakuutti, että ilman buddya ja tulkkia voi pärjätä ja antoi pari tšekinkielistä fraasia avuksi (joskin hän muistutti pisteliäästi, että tämän ja tämän sanan luulisi minun oppineen jo, jos kerta olen alkeita opiskellut olettaen, että en niitä kuitenkaan osaa, olenhan niin epäonnistunut ja kyvytön), mikä oli jo lähempänä sitä, mitä toivoin sieltä kuulevani.
Mutta lopputulema on kuitenkin, että olen edelleen ihan yksin vaikeuksineni, on vain otettava itseään niskasta kiinni ja hoidettava nämä velvoitteet niin kuin kuuluu. Varmaan pelkällä suuttumisen synnyttämälla energialla saankin itseni sinne poliisille, mutta en silti ole vakuuttunut, että asiat siellä hoituvat mitenkään jouhevasti.

Tähän päätän avautumiseni. Arvostakaa suomalaisen asiakaspalvelun ja opinto-ohjauksen laatua, älkääkä aliarvioiko tšekkiläisten epäkohteliaisuuden laajaa levinneisyyttä ja tuhovoimaa.
Ulkomailla ei aina ole kivaa ja jännää.
Ensi kerralla aion kuitenkin kertoa jostain kivasta ja jännästä (vihje: Andrew Lloyd Webber).

Tšekin kielen opiskelusta

Heti maaliskuussa, kun sain kuulla lähteväni Tšekkiin, aloin opiskella maan kieltä itsenäisesti. Se  kannattaa, koska englantia täällä ei puhuta yhtä laajalti ja hyvin kuin Pohjoismaissa, ja minusta ainakin on kaupassakin kivempi käydä, kun tietää, millä sanoilla varustettua pakettia on hakemassa. Jotkut vaihtarit ovat tulleet maahan ummikkoina ja pärjänneet, mutta en suosittele sitä.

Etukäteen olin kuullut, että pienikin kielitaito auttaa saamaan ystävällisempää kohtelua ja että tšekkiläiset ovat oikeastaan imarreltuja, kun ulkomaalainen mongertaa heidän kummallista kieltään. Suomessahan heti vaihdettaisiin englantiin, jos huomattaisiin, että keskustelun toisella osapuolella on heikko kielitaito. Osittain on ollut näin, kun olen yrittänyt huonosti tšekiksi, mutta ei läheskään aina. Natiiveihin opiskelija- ja harrastuskavereihin jo kymmenen sanan sanavarasto on tehnyt huiman vaikutuksen, mutta asiakaspalvelijoita huonot taidot turhauttavat aika usein. Jotkut tarjoilijat ovat olleet jopa hieman närkästyneitä siitä, etten ymmärrä tai tule ymmärretyksi – etenkin, jos tarjoilija osaisi englantia, mutta olen silti yrittänyt heidän kielellään. Joitakin ei yhteisen kielen puuttuminen haittaa ollenkaan, kassan täti saattaa solkottaa tšekkiä sitä hurjemmin, sitä enemmän yrittää heille sanoa, ettei ymmärrä. Se on yleensä huvittavaa, paitsi jos olisi oikeasti tärkeää asiaa.

Lokakuinen näkymä Letenské sady -puistosta Vltavalle, jotta te lukijat ette väsyisi tekstin määrästä.

 (Olen muuten täällä moneen kertaan ärsyyntynyt epäloogisesta ajattelutavasta, jonka mukaan "puhun vähän englantia" tarkoittaa sitä, että kykenee sujuvasti myös hieman tervehdyksiä monimutkaisempiin asiakaspalvelukeskusteluihin, mutta yli viisi sanaa tšekkiä tarkoittaa "puhut todella hyvin tšekkiä!")

Joka tapauksessa, tässä katsaus lähteisiin, joita olen käyttänyt opiskelussa.

Netti

Memrise. Lähinnä sanastoa ja fraaseja, klikkailuun ja kirjoittamiseen perustuvaa pelillistä oppimista. Helppoa sellaiselle, joka ei jaksa sitoutua kunnolliseen kielen opettelemiseen.
CzechClass101. Videoita, podcasteja, sanalistoja... Paljon kaikkea laadukasta motivoituneemmille opiskelijoille. Ilmaiseksi saa vähäsen, maksettuna paljon. Kerran rekisteröidyttyä heiltä saa jatkuvasti sähköpostitarjouksia, eikä mitenkää hienovaraisia, mutta myös ilmaisia oppitunteja. Rekisteröityessä saa viikon ilmaisen kokeilujakson premiumia, joten silloin kannattaa ladata podcasteja sun muita mahdollisimman paljon itselle. Itseäni ärsyttää tekopirteät juontajat.
DigitalDialects. Muutama hauskahko peli sanaston kartuttamiseksi.
Trvály Pobyt. Suunnattu tšekkiin muuttaville ja pysyvää oleskelulupaa hakeville kieltenopiskelijoille. Hyvää kuuntelumateriaalia.
Interpals. Kirje- ja nettikaveri- sekä kieltenopiskelusivusto. Olen ollut siellä muutenkin jo seitsemisen vuotta. Tällä kertaa aloin etsiä tšekkiä osaavia ja suomea tai ruotsia opettelevia tyyppejä. Löysinkin.
Locallingo. Hyvää alkeiskielioppimateriaalia.
Learn Czech with Rich -Youtube-kanava. Hyviä alkeisvideoita, joskaan Rich ei ole natiivi.
Duolingo. Tänne on tätä kirjoittaessani tsekin kurssi on vasta tulossa, mutta päässen kokeilemaan sitäkin vaihdon aikana.

Kirjat

Helena Leheckován oppikirjat Tšekkiä suomalaisille 1–2. Ensimmäiseen on myös CD. Lainasin kirjastosta keväällä ja pidin sitä itselläni syksylle asti, ostaminenkaan ei olisi ollut huono idea.
7000+ Finnish–Czech Czech–Finnish Vocabulary. Tšekki-suomi-sanakirjoja ei Suomesta oikein löydy, mutta ostin AdLibriksestä tämän. Se on melko kelvoton, mutta ainakin todella kevyt, joten tyhjää parempi.
Česko–anglický anglicko–český kapesní slovník -taskusanakirja. Tämän ostin toisena Prahan päivänäni kirjakaupasta. Turhana sisältöä siinä on aika paljon englannin kielioppia, mutta myös tšekin kieliopin perusteet, kuten verbien, substantiivien, pronominien ja adjektiivien peruskäyttöä.
______________________________________________________________

Alusta asti ärsytti, kuinka joka välissä muistutettiin tšekin olevan vaikea kieli. Jopa sen oppikirjan ensimmäisessä kappaleessa, jonka sisältö oli tasoa "Tämä on kirja. Tämä uusi kirja on minun" jaksettiin muistuttaa siitä. Tarvitseeko heti yrittää lannistaa?

Pelottava naama Petřínillä. Varmaan kuoli yrittäessään oppia länsislaavilaisia kieliä ilman kannustavia kavereita.

No, minua ei onneksi yhtään kiinnostanut, kuinka vaikea kieli on kyseessä. Olen kunnianhimoinen ja jääräpäinen. Minulla oli sitä paitsi taustalla myös yksi etu: olin opiskellut venäjää lukiossa, joten slaavilaisten kielten logiikka oli tuttua. Parin välivuoden jälkeen venäjä oli myös sopivasti unohtunut, joten se ei sotkenut liikaa. Monille tšekki voi olla venäjää helpompaa, koska käytössä on latinalaiset aakkoset, paino on aina sanan ensimmäisellä tavulla ja enimmäkseen kieltä lausutaan juuri kuten kirjoitetaan.

On melko harhaanjohtavaa kuvailla tšekkiä kielenä, jossa on luvattoman paljon konsonantteja, vaikka moni muistanee parhaiten lauseen "strč prst skrz krk". Suuressa osassa arkista kieltä on ihan reilusti vokaalejakin eikä jokaista sanaa tarvitse äkistää ulos sylki roiskuen. Toki ikäviä konsonanttiryppäitä on välillä ja kielenoppijoiden kiusana myös harvinainen ja pahamaineinen ř-äänne. Mutta ihan tosi, jos on motivaatiota eikä ole esimerkiksi lukihäiriötä tai muita oppimisvaikeuksia, ei se ole mahdoton kieli ollenkaan.

Halusin siis ihan tosissaan opiskella kieltä, mutta arvatkaa mitä? En ole ottanut Kaarlen yliopistosta yhtäkään tšekin kielen kurssia. Luotan siihen, että itsenäisen opiskelun sekä natiivipuhujien ympärillä oleskelun ansiosta voin oppia kieltä ilman oppitunneilla istumista.

Lopuksi syyskuinen kuva Petříniltä. Kuvaa ottaessa oli kuuma hihattomassa paidassa. Söin hetkeä aikaisemmin omenan, enkä poikkeuksellisesti saanut siitä ristiallergiaoireita. Pro tip: Petřínillä kasvaa paljon omenapuita, joiden satoa saa vapaasti käydä nauttimassa, kunhan ei kiipeile puihin.