26. päivä: Turisti
Aamulla herätyskello soi viideltä, puoli kahdeksalta lähti halvaksi ja käteväksi tunnustettu Student Agencyn bussi kohti Bratislavaa, Slovakian pääkaupunkia. Matkalla nukuin melko paljon (huolimatta siitä, että maanteillä on jostain syystä paljon poikittaisia railoja, joten kyyti ei ollut aina kovin tasaista), mutta ehdin myös huomata ikkunasta paljon puita, joissa oli erityisen paljon tuulenpesiä. Samalla huomasin lisääntyvän sumuisuuden.Olin varannut pedin Hostel Brickyardista, neljän hengen sekahuoneesta. Hinta yhteensä 39 euroa kolmelta yöltä. Huone ja hostelli olivat varsin siistejä ja henkilökunta mukavaa. Sijaintikin oli ihan näppärästi rautatieaseman vieressä, vaikken sitä varsinaisesti käyttänytkään.
Hniezdoslavinaukiolla runoilija Pavol Országh Hviezdoslavin patsas |
Bratislavassa oli todella sakea sumu ja hyytävää. Ensimmäistä kertaa tänä talvena minulla oli oikeasti kylmä. Vailla kunnon karttaa ja suuria suunnitelmia kävin "ilmaisella" turistikierroksella, joka kesti 2,5 tuntia. Ihan kiva, mutta säätä käy kiittäminen siitä, ettei esimerkiksi ufosiltaa tai linnaa näkynyt ollenkaan. (Meidän piti muuten saada sähköpostiin yhteiskuva kierrokselta, miksen ole saanut?)
Ei Bratislavan linnaa |
Ei myöskään Bratislavan linnaa |
Tapani oli huono päivä saapua, koska monet paikat olivat kiinni. Slovakia on nimittäin varsin katolilainen maa. Bratislava on Helsinkiäkin pienempi kaupunki, joten siellä ei ollut vietnamilaisten minimarketteja joka nurkalla, kuten Prahassa, eli ruokakauppaankaan ei päässyt. Kaduilla ei liikkunut juuri ketään, mikä oli toisaalta helpotus, toisaalta hieman karmivaa. Välillä mietin, että voisi olla kivaa, jos ei aina tarvitsisi yksin eksyillä vieraissa kaupungeissa.
27. päivä: Pajštúnin matka
Olin kuullut Pajštúnin linnanraunioista netistä. Se on yksi suosituimpia turistikohteita lähellä Bratislavaa. Reittejä sinne on monia, ja ilmeisesti suurin osa sisältää sekä kylien että metsien läpi kulkevia osuuksia.Lopulta päädyin tällaiseen reittiin: bussilla 37 pysäkiltä Most SNP pysäkille Záhorská Bystrica, kesto puolisen tuntia. Sieltä noin 50 metrin päästä lähtee selkeästi merkitty sininen turistireitti Marianka-kylään. Jouduin kysymään pysäkillä paikallisilta neuvoa reitin alun löytämiseksi (jos tätä lukee joku samaa reittiä suunnitteleva: pysäkiltä lähtee eteenpäin kaksi tienhaaraa, ota vasemmanpuoleinen, jolla on myös Tesco ja pubi). Mariankasta lähtee helposti löydettävä punainen reitti linnalle. Busseja tulee myös sinne Marianské námestielle, mutta harvemmin, jolloin aikataulujen kanssa pitäisi olla paljon tarkempi.
Joko mainitsin, että oli sumuista? |
Sieltä vajaa tunti metsän läpi Borinkaan. Monet tulevat sinne suoraan bussilla, mutta silloin reissua ei passaa kutsua minkäänlaiseksi kunnon patikoinniksi, koska sieltä on vain viimeinen nousu vuorelle. Menee siinäkin yli puoli tuntia kunnosta riippuen, koska rinne on oikeasti jyrkkä. Koska olen hyvä unohtamaan syömisen, olin lähtenyt puoliltapäivin matkaan vatsassa vain kevyt aamiainen, joten kiipeäminen oli todella raskasta. En muista olleeni yhtä hengästynyt pitkään aikaan.
Vielä... muutama... askel... |
Haa! Et pääse näin korkealle, Mashadar! |
Takaisin oli vähän hoppu, koska pelkäsin pimeyden laskeutuvan. Olin kuitenkin ottanut taskulampun mukaan ja olin laskelmoinut, että paluumatkasta vain alku on vaikeakulkuista (viimeistä rinnettä lukuunottamatta enimmäkseen todella liukkaan mudan vuoksi), loppu on selkeästi erottuvaa polkua tai kylätietä, joten pimeässäkin pärjäisin kyllä. Valo riitti kuitenkin mainiosti takaisin lähtöpysäkille, eikä bussia joutunut odottamaan kauaa.
Hostellille tullessani kaipasin saunaa enemmän kuin koskaan tämän ulkomaillaolon aikana. Matkalla olin luonnollisesti hikoillut, mutta Bratislavassa bussilta kotiin kävellessä oli taas tullut kylmä ja nihkeänkostea eikä hostellin suihku tarjonnut kovinkaan lämmintä vettä.
Linnalle pääsee maisemareittiä myös Stupavasta, ainakin niin kuulin, mutta en tiedä, onko se sen hienompi, helpompi tai vaikeampi. Tällä omalla reitilläni oli harmillisen paljon kyläosuuksia alussa, mutta ainakin bussiyhteydet olivat kätevät.
Reitit on merkitty aika selvästi, eksyminen on epätodennäköistä, jos osaa pitää silmänsä auki. Joillekin reiteille voi olla vaikeampi päästä bussipysäkiltä suoraan, mutta paikalliset osaavat aika varmasti neuvoa, Pajštún on sentään jonkinmoinen turistien vetonaula. Kielimuuri voi olla esteenä, mutta voi ainakin opetella pari sanaa, jotka viittaavat kyseiseen reittiin, sitten voi vain toivoa, että mummelit osaavat viittoa selvästi.
28. päivä: Laskettelua Alpeilla
Herätys oli alunperin 5.10, mutta heräsin 4.45 kun huonekaverit palasivat yöelämästä. Sain tyydytystä ajatuksesta, että aamutoimieni äänet saattoivat valvottaa heitä jopa tunnin siitä, kun he olivat saapuneet.Klo 7 lähti Slovak Linesin bussi Semmeringin Stuhleck-laskettelukeskukseen, Itävaltaan. Se oli pakettimatka: hintaan kuului yhdensuuntainen matka ja hiihtopassi. Yhteensä matkojen, passin ja välinevuokran kanssa hintaa hiihtoretkelle tuli 91 euroa. Aluksi olin suunnitellut laskettelua Slovakiassa, mutta kaikille rinteille vaikutti olevan vaikeaa, hidasta ja kallista päästä julkisilla. Itävalta on lähellä, joten sinne melkein kannattaakin poiketa.
En ollut lasketellut varmaan seitsemään–kahdeksaan vuoteen ja silloinkin paljon lyhyemmillä ja loivemmilla rinteillä, mutta mitäpä se haittasi. Kaikki rinteet eivät olleet auki eikä niillä avoinaisillakaan tietenkään ollut kuin sinne erikseen tuiskutettua lunta, mutta maisemat olivat upeat, hisseissä oli hauskaa ja rinneosuuksia oli minulle riittävästi. Pääsi menemään kovaa (no ei oikeasti kovin) ja korkealta.
Korkeudesta puheen ollen: rinteet ovat korkeimmallaan 1783 metriä. Huipulle päästäkseen pitää nousta kaksi hissiä ja laskea yksi rinne kolmannelle hissille ja lopuksi kävellä vähäsen. Huippu on melkein Pajštúnin verran Suomea korkeammalla. En ole koskaan ollut niin korkealla olematta lentokoneessa.
Nyt voin varmaan sanoa oikeasti nähneeni vuoria enkä vain "tosi korkeita mäkiä" |
Paluubussi lähti vähän neljän jälkeen ja yllättäen nukuin taas. Varhaiset herätykset ja hostellin kevyt uni käyvät aika raskaiksi, kun remuaa suksilla päivän. Hostelliin tultuani kaipasin taas saunaa enkä jaksanut käydä edes ravintolassa.
29. päivä: Laiskempi turisti
Paluun päivä. Sumu hälveni vähäsen, jotta ehdin nähdä sen kuuluisan ufon ja vähän linnaa. Kävelin myös Tonavan rantaa. En kuitenkaan kiivennyt katsomaan linna lähempää, koska rehellisesti sanottuna minulla oli niin vilu, että halusin vain kahviloihin. Mutta ehkä voin sanoa nähneeni Bratislavan linnan? Alun perin meinasin nähdä myös Devínin linnan, mutta selvisi, ettei se ole talvella auki. Mutta jos kauempaa nähdyt linnat lasketaan, niin lähellä Semmeringiä näin pienellä vuoren huipulla jotkut rauniot. Mikä tarkoittaisi, että näin kolme linnaa tällä retkellä. Yhteensä siis kuusi vaihdon aikana.Kahdelta lähti paluubussi. Tulomatkalla meillä ei ollut Student Agencyn oma bussi, joten tämä minitelkkareilla varusteltu ja ilmaista juomatarjoilua sisältävä keltainen ajoneuvo tuli yllätyksenä. Katsoin reilun neljän tunnin menomatkalla Brokeback Mountainin ja useita jaksoja Frendejä. Kotiin tullessa ärsytti huomata, että iso osa jääkaappini sisällöstä oli ehtinyt mennä vanhaksi.
__________________________________________________________________________________
Onneksi oli tällainen kiertelevä aktiiviloma, ei neljää päivää olisi pelkästään Bratislavan sisällä jaksanut. Tai olisi ehkä jaksanut, jos olisi kiertänyt museoita, mutta sitä ohjelmaa aion tehdä vielä Prahassa niin paljon, että pidättäydyin. Shoppailukaan ei hotsittanut.
Onhan Bratislavassa muutamia hienoja nähtävyyksiä, joo. Historiallinen keskusta on historiallinen, mutta Prahan jälkeen kapeisiin mukulakivikatuihin alkaa turtua. Epähistoriallinen osa kaupunkia taas oli varsin neuvostorumaa. Ikävä sanoa, mutta Bratislava itsessään oli vähän pettymys, vaikka nämä muut matkat olivatkin hienoja.
Sininen kirkko, smurffikirkko, tai ihan vaan pyhän Elisabetin kirkko |
Oli muuten vapauttavaa saada pitkästä aikaa kohteliasta asiakaspalvelua. En tuntenut olevani maailman törkein ihminen kehdatessani tulla henkilön työajalla vaatimaan häntä tekemään työtään rahaani vastaan! Lisäksi englannin kielen taito oli Tšekkiä yleisempää. Paitsi Slovak Linesin bussikuskilla. No, yritin tšekiksi ja hän vastasi slovakin, saksan ja lähes olemattoman englannin sekoituksella ("v šestnást' hodín, parking zwei, ZWEI"). En osaa saksaa juuri ollenkaan (ainoa lause, joka silloin tuli mieleen oli "Es gab keinen Wein", kiitos Memrisen saksan kurssin viime tammikuussa), mutta tulin oikeaan aikaan oikeaan paikkaan.
Huokaus. Saatan lisäillä kuvia vielä. Nyt takaisin koulutehtävien pariin! Onneksi Prahan virallinen uudenvuoden ilotulitus on vuoden ensimmäisenä eikä viimeisenä päivänä, joten tänään ei ole kiire hankkimaan suuria elämyksiä täältä. Vaikka saatan toki mennä harmittelemaan kamerajalustan puuttumista. Keskustaan en aio, siellä on kuulemma paljon humalaisia juhlijoita ja varomattomia ilotulituksia.