Varhain joulu on

Joulu tuntui saapuvan kauppakeskus Chodoviin heti marraskuun alussa. Joulukoristeet ilmestyivät katukuvaan ja ruokakaupan radiomainoksia säestivät joululaulut. Toreilla alkoi näkyä yhä enemmän jouluisasti koristeltuja myyntikojuja. Joulukuun alusta saapuivat joulukuustenmyyjät. Metroasemille ilmestyi Coca-Colan perinteiset mainokset, asuntojen parvekkeille vilkkuvat jouluvalot. Joulua tehtiin ajoissa ja antaumuksella.

Jos Suomessa on koskaan lumettomana ja leutona talvena ollut hyvin epäjoulumainen olo, täällä tunne on moninkertainen. Sää on edelleen ollut melko syksyinen.Otin talvitakin käyttöön, mutta jouduin yhä muutamana päivänä palaamaan kesätakkiin. Metsälenkeillä tulee ohuessa ulkotakissa yhä hiki.

Paljon vähemmän jouluoloa on ollut varmaan siksikin, ettemme ole orkesterissa soittaneet joululauluja. Kotona niille altistuminen alkaa monta kuukautta etuajassa. Joulukortteja sentään tein ja lähetin Suomeenkin pari lahjaa.
___________________________________________________________________________

Tšekissä sanotaan, että jos joulun tuleminen on jotenkin jäänyt huomaamatta, sen huomaa varmasti viimeistään 5.12. – pyhän Nikolauksen päivänä. Täällä se tarkoittaa, että etäisesti Joulupukkia muistuttava Mikuláš tulee tapaamaan lapsia seuranaan enkeli ja paholainen. Kiltit lapset saavat herkkuja, tuhmat lapset hiiltä ja perunoita. Lapset (ja näköjään aikuisetkin) pukeutuvat enkeleiksi ja paholaisiksi, joskin näin kaupungilla lähes pelkästään pirunsarvia.

Praha on joulukaupunki ja kaikki jouluperinteet näkyvät täällä isosti toreilla ja aukioilla. Menin 5. päivän iltana aluksi Vanhankaupunginaukiolle. Näin samalla ensimmäistä kertaa sen joulukuusen. Kuusen valojen sytyttäminen on iso tapahtuma vuosittain, mutta Euroopan terrorismiuhan vuoksi se oli tänä vuonna peruttu (ei ilmeisesti siksi, että tapahtumaan olisi odotettu terrori-iskua, vaan koska joku ilkimys olisi voinut käyttää hyväksi ihmisten pelkoa ja aiheuttaa massapaniikin).

Kuuluisa joulukuusi

Siellä en nähnyt Mikulášia, mutta musiikkia kyllä. Aukiolla oli Disney-hahmoja esiintymässä isolla lavalla sekä katumuusikoita. Myös Tähtitieteellisestä tornista kuului tasatunnilla jouluinen fanfaari. 

Koska Vanhassakaupungissa oli aivan liikaa ihmisiä tämän pikkukylän kasvatin sietokyvylle, menin Náměstí Mírulle eli Rauhanaukiolle. Se on pienempi tori, josta pidän enemmän. Siellä näin viimein etsimäni päivän päätähdet, mutta heitä oli vaikea nähdä saati kuvata kunnolla.

Söin paahdettuja manteleita ja aloin jonottaa trdelníkia, mutta minulla paloi 20 minuutin jälkeen hermo muihin jonottajiin, jotka olivat koko ajan perseessä kiinni. Pian olisi alkanut tulitanssinäytös (tms.), mutta en jaksanut jäädä odottamaan sitä ja kuulin myöhemmin kurssikaverilta, että vain pisimmät ja eturivin onnekkaat näkivät siitä yhtään mitään. Paluumatkalla bussissa oli teini-ikäisten esittämä Mikuláš-kolmikko, jota matkustajalapset tuijottivat silmät selällään.

Paahdetut taatelit eivät muuten ole kovin hyviä. Sisus ei ole kummoista ja sitkeä kuori jää pyörimään suuhun ikuisuudeksi. Mantelit on hyviä, samoin trdelník. Molempia saa 50–60 korunalla, yleensä torilla on kaikissa kojuissa samat hinnat.

_______________________________________________________________________________

Olen ollut todellä vähän missään sosiaalisissa tapahtumissa. En ole ehtinyt, jaksanut, halunnut ja valitettavan usein en myöskään tiennyt. Viikko sitten kävin kuitenkin IC:n järjestämässä joulujuhlassa. Humanistisen tiedekunnan tiloissa tunnelmallisessa kellarissa Studentský Clubissa järjestetyn illan piti alkaa seitsemältä, mutta se alkoikin kahdeksan jälkeen, mikä meinasi jo lähettää minut takaisin kotiin, olinhan ajoissa, mutta näin erään kurssikaverin ja jäin juttelemaan aasialaisista soittimista ja suomalaisesta koulutusjärjestelmästä.

Ensiksi meille näytettiin diaesitys tšekkiläisestä joulusta. Sitten tarjolla ruokaa: pieni annos perunasalaattia ja karppia sekä keksejä. Kuvitella, että täällä jopa joulun juhlaruoat ovat uppopaistettuja. Tšekkiläisen joulun pääruoka on siis kalapaloja, joissa oli isoja ruotoja. ISOJA. Minä vihaan ruotoja, niin isoja kuin etenkin pieniä, enkä siksi syö esimerkiksi muikkuja, koska kyllä ne ruodot tuntuu ja on ällöjä, turha väittää että ne on pehmeitä ja huomaamattomia. Ei niissä kaloissa mitään muuta olekaan kuin ruotomössöä ja vähän nahkaa. Välillä ihmettelen, miksi edes syön kalaa.

Tšekissä ei muuten ole tapana syödä joulukinkkua ja Joulupukin sijasta aattona lahjat tuo Jeesus-lapsi. Kivalta tavalta vaikuttaa pikkuleipien keskeisyys. Niitä leivotaan koko perheen voimin koko joulukuu ja niitä pitää olla vähintään yhdeksää erilaista. Minä tuskin leivon mitään, mutta näitä perinteisiä keksejä täytyy kyllä käydä ostamassa joulutoreilta.

Kännykkäni kuvanlaatu on hämärässä vielä normaaliakin erinomaisempi

Tšekkiläisistä jouluperinteistä saimme pieniä näytteitä. Yksi tapa on laittaa pieniä kynttilöitä saksanpähkinän kuoriin ja kynttiläveneet vatiin kellumaan. Veneiden liikkeistä ennustetaan, matkustetaanko (tai kuollaanko) ensi vuonna. Toisaalla saattoi halkaista omenan ja tulkita keskuksen siemenkodan muodosta jälleen jotain, ainakin onnellisuutta ja kuolemaa. Naisille oli myös kenkien heittelyyn perustuva peli, jossa saattoi saada selville, meneekö tulevana vuonna naimisiin. Paikalle saattoi myös tuoda ja saada vastavuoroisesti pienen joululahjan, mutta minä en tiennyt moisesta etukäteen (asiaan saattaa tai saattaa olla liittymättä eräs keskeinen tiedotuskanava).

_____________________________________________________________________________

Kohta on se ihan oikeakin joulu. Alusta asti olen ajatellut olla palaamatta Suomeen. Miksi käyttäisin rahaa käydäkseni paikassa, jossa on tullut vietettyä pari vuosikymmentä, kun voin käyttää rahaa käymällä paikoissa, joissa en ole koskaan käynyt?

Joulua en varmaan vietä sitä mitenkään erityisesti. Ei oikeastaan haittaa. Ehkä voisin käydä joissain konserteissa. Ehkä keitän riisipuuroa. Muuten en jaksa välittää, tuskin harmittaa, vaikka jäisi Lumiukko näkemättä. Edellisenä päivänä on kuitenkin oman orkan viimeinen joulukonsertti (ja samalla viimeinen kontaktini orkesterin kanssa, niisk) pikkukaupunki Svatý Jan pod Skaloussa, ja sen sosiaalisesta kuormituksesta toipumiseen menee varmaan päivä. Saa nähdä, kuinka paljon vanhemmat ahdistelevat Skypessä.

Enemmän välitän siitä, että nyt lomalla pitäisi ottaa ilo irti vapaa-ajasta ja matkustaa, mikä stressaa, koska on todella nihkeää suunnitella mitään, kun tietää kuitenkin matkustavansa yksin. Ja ylipäänsä olevansa kaksi viikkoa yksin. No, yritän saada itseni Brnon kautta Slovakiaan. Olisi kiva käydä laskettelemassa ja nähdä vuoria (eli lunta). Tammikuussa voisi yrittää käydä Puolassa ja tšekkiläisissä pikkukaupugeissa ja ainakin kerran pitää raahautua kansallispuistoon. Katsotaan.