Paikkoja

Ensiksi minulla on teille kuva-arvoitus:

Löysin Kunratický-metsästä leuanvetotankoja, tasapainoilupukkeja ynnä muuta. Tuo kuva oli alla olevan jutun käyttöohjeena:

Tulkintani mukaan nuo puutolpat katoavat ja tankoa voi käyttää keppihevosen tavoin. Ehkä se jopa lähtee lentoon?

__________________________________________________________________________

Joulukuun alkua leimaa opaskierrokset. Tämän joulukuun toisen viikon tiistaina käytiin Kansalliskirjastossa, joka sijaitsee Klementinumissa. Ensiksi tutkija esitteli meille jotakin matematiikkasalia tms. (edes englanninkielinen nimi ei jättänyt pysyvää muistijälkeä) ja sen kirjoja. Sinne ei ilmeisesti ihan joka tallaajaa päästetä. Tämän retken järjesti ilmeisesti yliopistoni informaatiotutkimuksen laitos, jonka  Applied Project Management -kurssilla olen, ja minun lisäksi mukana oli neljä opiskelijaa.

 

Kirjaston jälkeen menimme tavalliselle turistikierrokselle Klementinumin barokkisaliin (siellä ei saanut ottaa valokuvia, mutta katsokaa, voin vakuuttaa, että oli livenä erittäin henkeäsalpaava näky [paitsi että sali oli pienempi kuin olin kuvitellut]) sekä tähtitorniin. Ja sieltä oli Näkymä.

Kierros maksoi opiskelijaryhmälle 120 korunaa eli n. 4,4 euroa. Mukaan sai esitelappusen englanniksi (tai portugaliksi, sillä ryhmäläiseni olivat kyseisen kieliryhmän edustajia).

Niitä harvoja kuvia, joissa olen itse mukana (koska en harrasta selfieitä, enkä usein kehtaa pyytää muita kuvaamaan).

Torstaina taas oli käynti Valtionoopperassa. Prahassa Kansallisteatteri on vähän hämmentävä laitos. Siihen kuuluu neljä rakennusta, joista yksi on Kansallisooppera/teatteri, joka on Vltavan rannalla oleva iso ja hieno rakennus ja se, jota yleensä ajatellaan Kansallisteatterista puhuttaessa. Toinen sen vieressa oleva Nová Scena (kuulemma yksi Prahan rumimpia rakennuksia Žižkovin TV-tornin ohella, omasta puolestani vahvistan) eli New Scene, kolmas tämä Valtionooppera Kansallismuseon vieressä, sekä neljäs Stavovské divadlo eli Estates Theatre.

Huono kuva, mutta tuo harmaa lasihirviö vasemmalla on Nová Scena, taaempana näkyy Kansallisooppera

Teatteriin lähtiessä kannattaa tarkistaa lipustaan pariin kertaan, että on menossa oikeaan rakennukseen. Valtionooppera eroaa Kansallisoopperasta siten, että ensin mainittu oli Prahan saksalaisen (porvaris)väestön rakennuttama eikä siellä esitettyä tšekkiläisiä oopperoita, Kansallisooppera taas oli tšekinkielisen kansanosan rakennuttama ja siellä esitettiin sitten muunkielisiä ja -maalaisia teoksia.

Koppeja porvareille – näitä on täällä enemmän kuin Kansallisteatterissa, koska rakennuttajat ja kohdeyleisö olivat rikkaampia

Antiikin mytologialla koristeltu katto ja kattokruunu

Kierroksella kuulimme siis rakennuksen historiasta ja kävimme katsomon eri osissa. Pääsimme käymään jopa lavalla, jota valmisteltiin samalla illan esitystä varten. Muissa teattereissa ei kuulemma vierailijoita päästetä lavalle, mutta täällä henkilökunta on rennompaa. Lopuksi backstagen kautta ulos.

Tämän teatterin katsomo on tavallaan parempi kuin Kansallisteatteri, koska se ei ole yhtä ahdas ja lavalle on parempi näkymä. Kansallisteatterissa on ikävän paljon pylväitä ja isompi osa istumapaikoista on hankalasti sivuilla. Valtionoopperassa on ilmeisesti enemmän istumapaikkoja ja myös isompi orkesterimonttu, jotta siellä voisi esittää Wagneria.

Henkilökunta valmistelee lavaa illan näytökseen

Kierroksen yhteydessä olin ostanut lipun illan Joutsenlampeen. Tšaikovskin baletit aiheuttavat ylisoitettuneisuutensa ja imelyytensä vuoksi minussa lieviä allergiaoireita, mutta olihan se ihan hieno näytös. Alkoi vähän laiskasti, mutta huipentua yllättävän nopeasti ja todella komeasti. Olen täällä alkanut enemmän arvostaa ja ihmetellä näyttämötaiteen hienoutta ja kekseliäisyyttä.


Lähiaikoina kertonen jouluhuuman varhaisesta ja vääjäämättömästä noususta, ellei jotain muuta jännää tapahdu, mitä epäilen, koska vietän yhä enenevän osan ajastani oman huoneen turvallisessa sulkeutuneisuudessa. Puoli tuntia väentungoksessa (esim. ruuhkametrossa tai joulutorilla) imee voimat koko päivältä, ja toisaalta kurssitöitäkin on alkanut kertyä vähän enemmän tehtäväksi.