Koditon

Päätin jo keväällä, että jos vain on mahdollista, en mene yliopiston asuntolaan. Se on kaukana keskustasta, siellä on vain kahden hengen huoneita, paljon biletysintoisia vaihtareita, ja se on muuten vain aika kamala murju. Asuin Jyväskylässä kolmisen vuotta solussa, ja jo se oli välillä hyvin kamalaa ja stressaavaa. En pysty kuvittelemaan, kuinka nämä jaetut huoneet voisivat olla siedettäviä.

Lähtöorientaatiossa sanottiin, että yksityisiltäkin markkinoilta asunnon saa melko helposti, ja sen saa hankittua yleensä vasta Prahasta käsin. Menee ensin asumaan hostelliin, kyllä sieltä jotain nopeasti löytyy. Valinnanvaraakin piti olla, hintatason alhainen. Vaikka kaikki tutut koko ajan kyselivät, että jokos on kämppä tiedossa, en jaksanut vielä stressata, kun minut oli vakuutettu sen tarpeettomuudesta.

No, olen ollut Prahassa kuusi päivää ja potentiaalisten asuntojen ja kämppäkaverien määrä on koko ajan laskenut. Olin jo hyvissä ajoin elokuussa yrittänyt löytää tyyppejä, joiden kanssa etsiä asuntoa yhdessä, mutta yksi kerrallaan he ovat tehneet oharit. Olen ison osan päivistä käyttänyt varmaan tusinan eri nettisivun koluamiseen (esim. spolubydlici.cz, erasmusinprague.com, eurasmus.com,  myflatshare.com, bezrealitky.cz, chcispolubydlici.cz, espolubydlici.cz, jopa prague.craigslist.cz ja välityspalkkiollisia tai maksullisia expats.cz, foreigners.cz, erasmusu.com... ja googlatkaa, löytyy kyllä joka lähtöön). Jopa tsekinkielisiin ilmoituksiin olen tarttunut heikolla kielitaidollani ja Google Translatella. Olen lähettänyt kymmeniä sähköposteja, joihin vastaus yleensä on "sorry, it's rented already" tai "I'm looking for someone who stays longer", jos vastausta edes tulee.

Tänään kävin katsomassa yhtä kämppää, joka olisi yksityinen huone kolmen hengen solussa, mutta vuokra olisi noin 300 euroa ja siihen päälle toiset 300 välityspalkkiota. Olen asunut Helsingissäkin halvemmalla. Kuulemma ulkomaalaisilta opiskeijoilta uskalletaan pyytää korkeampia vuokria, koska meille maksetaan kuitenkin Erasmus-apurahaa ja olemme epätoivoisia. En usko, että otan sitä, mutta saattaa olla, että olen kuitenkin riittävän epätoivoinen ottaakseni kalliin ja ikkunattoman huoneen.

Tässä kohtaa alkaa taas ärsyttää, miksi kaikki mainostavat kaikkien näiden käytännön järjestelyjen olevan niin helppoja. Jos kerta asunnon hankkiminen on niin helppoa ja kätevää, niin mitä sitten teen väärin, kun niitä ei vain löydy? Onko vika jälleen kerran siinä, etten ole Facebookissa?

Elämä siis jatkuu hostellissa. Olin ensiksi kolme yötä aiemmin mainitussa Arpacayssa, sitten siirryin kolmeksi yöksi Hostel Mangoon, koska luulin, että Arpacayssa oli täyttä. Eipäs ollutkaan, ja Mangossa on moni asia kurjemmin (ei aamiaista, pyyhkeet pienempiä, huoneet pienempiä, meluisaa, vessassa outo haju, vaikka silminnähden siistiä onkin...). Huomenna palaan takaisin Arpacayhin silläkin uhalla, että matkaa sinne on melkein kilometri ylämäkeen. Ja saatoin nähdä siellä luteen viimeisenä päivänäni. Yritän olla ajattelematta sitä.

Muita huomioita Prahasta:

• Vltavalla on valtavasti joutsenia. Olen todella huono arvioimaan mitään numeerisesti, mutta kymmeniä, varmaan lähempänä sataa.
• Segwayt on täällä Juttu turistien keskuudessa. Luulin, että ne ovat jotakuinkin legendaa. Sen sijaan pyöräilijöitä ei juuri näe (minkä ymmärrän hyvin, Jyväskylä tuntuu hyvin pyöräilijäystävälliseltä tähän verrattuna).
• Jos hostellin nettisivuilla lukee "breakfast available", se ei tarkoita, että aamiaista olisi oikeasti tarjolla (kröhköh Mango). Ja jos kahvilan ovessa lukee "fresh salads", se ei tarkoita, että heillä olisi valikoimassaan minkäänlaisia salaatteja.
• Maleksivia turisteja kaikkialla, etenkin täällä Malá Stranassa (Vltavan länsirannalla sijaitsevaa vanhaa keskusta-aluetta, jossa myös Prahan linna sijaitsee). Ne muodostavat 2–4 hengen levyisiä lyllerrysrintamia (yrittäkääpä sanoa tuo ääneen), joista ei pääse millään ohi. Tai sitten ne hurjastelevat Segwayilla.
• Jos kuvittelee, että alaselkään yltävät hiukset saa pestyä Bodyshopin palasaippualla (joka oli matkalaukun tilavuuden rajallisuudesta johtuen ainoa mukaan pakkaamani peseytymistuote), tulee pettymään. Ja pesemään hiukset uudestaan. Kahdesti. Ja selvittämään hoitoaineettoman pesun tuottamia takkuja.

Lopuksi vielä kuva taideteoksesta, jonka näin Smíchovissa (myös länsirannalla, mutta etelämpänä, uudempaa kasvavaa asuinaluetta). Laatu on vähän kakkaa, koska wanhanmallinen epä-älykäs Nokia jne. Lisään joskus varmasti enemmänkin jänniä kuvia.