Vaihtokohteen valinnasta

Tätä kysyttiin jossain vaiheessa ärsyttävyyteen asti Suomessa ja kohta kysytään varmaan lisää, kunhan orientation week alkaa (reilun viikon päästä) ja pääsen täältä hostellista sosiaalisempiin piireihin. Miksi päätin lähteä opiskelemaan Prahaan?

Yksinkertainen vastaus: en päässyt minnekään muualle. Hain esimerkiksi Australiaan, jonne niiden piti ottaa kaksi opiskelijaa, mutta ottivatkin vain yhden, ja minä jäin ensimmäiselle varasijalle. En ole katkera, mutta olen kyllä aika erittäin katkera. Sen lisäksi hain kolmeen Erasmus-kohteeseen (Alankomaat, Tsekki, Irlanti) ja kahteen Nordlys-kohteeseen (Islanti ja Norja), joista ensin mainitut valitsin pitkin hampain ensisijaisiksi. Nordlys-hakemukset taidettiin hylätä suorilta käsiltä siksi, että oma laitos oli jo ehtinyt hyväksyä minut Prahaan. Kaksi muuta Erasmus-kohdetta olivat sivuaineiden kohteita, ja ne kai priorisoivat omat opiskelijat etusijalle, eli en niihinkään tullut valituksi.

No, ei Praha huono vaihtoehto sinänsä ollut, päinvastoin. Yhteenkään huonoon kohteeseen en hakenut. Praha on keskellä Eurooppaa, joten on helppo matkustaa. Se on halpa. Se on historiallinen kulttuurikaupunki, jossa on kaunista arkkitehtuuria ja paljon taidetta koettavaksi. Kaunista luontoakin on kohtalaisen matkustamisen päässä. Mahdollisuus soittaa paikallisessa orkesterissa. Varmasti hyvä kohde kaltaisilleni. (Mutta niin olisi ollut se Australiakin... okei, nyt en enää tämän jälkeen marise siitä.) En kadu.


Minun oli todella vaikea valita, minne hakea vaihtoon. Kohteen valinta yksistään oli niin vaikeaa, että minua suorastaan suututti lukea muiden vaihtoraporteista, kuinka helppoa vaihtoon hakeminen oli.

Kun pyysin neuvoa KV-palveluilta tai ihan keneltä tahansa, kysyttiin aina jotakuinkin: "No, mistä maista tykkäät?" tai jopa muotoiltuna suorasti: "Minne olet aina halunnut matkustaa?" Ei minulla ollut tai ole mitään erityisiä lempparimatkustuskohteita. Halusin valita vaihtokohteen sen mukaan, missä voisin opiskella mielekkäimmät ja jännimmät kurssit. Minusta yksi vaihdon keskeisin tarkoitus on opiskella jotain, mitä ei voi opiskella kotona, etenkin, jos samalla menettää mahdollisuuden opiskella jotain kivaa siellä kotona. Tätä logiikkaa ei kuitenkaan kukaan tuntunut ymmärtävän. Vaihtoonhan lähdetään pitämään hauskaa, shoppailemaan, juhlimaan ja niin edelleen. Etsimään elämyksiä ihmisten kanssa jännissä paikoissa, ihan sama, mitä siellä yliopiston sisällä tapahtuu. Näin vähän kärjistäen.

Mutta kun opiskelu on lähes aina ollut minulle melkein tärkein asia. Suoraan sanottuna en pidä uusiin ihmisiin tutustumisesta, enkä etenkään siitä, että pitää esittää pitävänsä siitä. Minä pidän opiskelemisesta. En halunnut poistua mukavuusalueelta tekemään itselleni tärkeää asiaa niin, että siitä jää vähemmän käteen kuin kotimaassa samaa asiaa tehdessä. Varmasti kaikki muutkin vaihtokokemukset tulevat tarpeeseen, haluan tietysti käydä jännissä paikoissa ja niin edelleen, ei haittaa jos opin pitämään uusista asioista, mutta kun ajatellaan vain vaihtoprosessin alkua, niin rehellisesti sanottuna juuri tämä opinnot edellä menevän hakijan ajatusmaailman väheksyntä oli se, joka vaivasi mieltäni.

Valintansa kurssitarjontaan perustaessa ei oikein voi saada valmiita vastauksia tai edes hyviä vastauksia muilta. Pakko siinä on itse käydä läpi kymmeniä nettisivuja ja yrittää arvioida, mitkä kurssit ovat sopivia ja saatavilla oikeaan aikaan ja oikealla kielellä. Tätä työtä ei oikein kukaan voi tehdä toisen puolesta. Tein melko massiivisia vertailutaulukoita ja listoja, ja kun on näin päättämätön ja ikuinen vaihtoehtojen jossittelija kuin minä, vertailuun meni paljon aikaa ja hermoja. Luulen myös, että kohta iso osa siitä työstä osoittautuu turhaksi, kun kurssitarjonta onkin ihan eri ja learning agreementin alustavat valinnat menevät uusiksi.

Tavallaan siis hyvä, että valinta tehtiin puolestani jättämällä vain yksi vaihtoehto. Vielä vaikeampaa olisi ollut, jos olisi itse pitänyt valita edes kahden yhtä hyvän vaihtoehdon väliltä.


PS: Jos lukija ei tähän mennessä ole huomannut, niin sanottakoon se tässä myös selväsanaisesti: olen aika kyyninen ja pessimistinen ihminen, enkä täällä jaksa aina sitä hillitä. Pitäähän jonkun esittää hypetyksen vastapainoksi kriittisempiä näkökulmia vaihto-opiskeluun.