Kun palasin Puolasta, kävin vielä kahtena päivänä Prahan linnassa, koska jostain syystä en ollut vaivautunut aikaisemmin ostamaan lippua ja käymään siellä muutenkin kuin pyörimässä pihamaalla.
Kiersin Circuit A:han eli kattavimpaan lippukategoriaan kuuluvat kohteet ja kiipesin Vituksen katedraalin torniin. Linnassa on aika paljon nähtävää, ja koska lippu on voimassa kahtena päivänä, mahdollisuuden innoittamana itsekin jaoin vierailuni kahdelle päivälle. Linna oli viihtyisä sukellus Prahan ja Tšekin historiaan, sekä kolean ja kostean sään ansiosta myös melko ruuhkaton. Wawelin linnassa Krakovassa en päässyt kovin moneen näyttelyyn, mutta nyt näin ihan kunnolla vanhoja hienoja huoneita ja museosälää hautalöydöistä gargoileihin.
 |
| Unohdin hetkeksi, että tässä näyttelyssä ei olisi saanut kuvata (yleensä kunnioitan sääntöjä aina, toisin kuin älypuhelinturistit ja muut selfieistit), mutta kuvass esiintyvistä asioista pidän. |
Orkesterini esiintyisi Prahan linnassa toukokuussa. Sekä minua että heitä harmittaa, etten ole siellä soittamassa.
Tällä viimeisellä viikolla piti käydä hoitamassa viimeiset muodollisuudet, eli yliopistolta nimi ja leima paperiin, joka vahvistaa, että olen ollut täällä Erasmus-vaihto-oppilaana. Jostain typerästä säännöstä johtuen se pitää hoitaa korkeintaan viisi päivää ennen lähtöä, jotta päivämäärät eivät eroa liikaa.
Hoksasin muuten, että ihan sattumalta paluulentoni sattuu samalle päivälle kuin lukukauden virallinen päätös, jonka olin ilmoittanut papereihin lähtöpäiväkseni sen tarkemmin paluulentoni ajankohtaa miettimättä. Jos olisinkin päättänyt palata esimerkiksi viikkoa aikaisemmin, olisi paperiasioiden kanssa voinut tulla jotain hankaluuksia.
Muodollisista papereista toinen tärkeä on opintosuoritusote, mutta sen he lähettävät postitse perässä. En muista sanoinko jo, mutta sain sarjakuvakurssistakin parhaan arvosanan. Täydellinen rivi, jollaista en edes yläasteella saavuttanut, mutta se kielii enemmän liian helposta tasosta kuin omasta erinomaisuudestani.
 |
| Filosofeja Mánešův most -sillan alla |
Lisäksi kävin oikiksen ruokalassa syömässä viimeisen kerran uppopaistettua juustoa (ei tehnyt yhtään mieli ja annoksen jälkeen ähkytti ja kadutti, mutta sekin tuntui lähtemiseen liittyvältä velvollisuudelta) ja sain nostettua myös kortille jääneet rahat. Olin ladannut opiskelijakortille 2000 korunaa yliopistoruokailuihin, mutta käytin lopulta vajaat 600. Siispä sain viidenkymmenen euron edestä rahaa takaisin. Koska olen niin väsynyt sönköttämään huonolla tšekilläni mitään, olin kirjoittanut lappuselle Google Translaten ehdottamat lauseet, joilla selitin tilanteen. Se toimi hyvin, kassan täti ei edes ollut töykeä. Ehkä häntä nauratti virheet, joita jopa minä huomasin tekstistä jälkikäteen.
___________________________________________________________________________________
En edellisessä tekstissä kertonut, että kävin tai pikemminkin yritin käydä yhdellä luonnonsuojelualueella/puistoalueella/luonnonpuistossa/mitänenytonkaansuomeksi Prahassa. Niitä on jopa Prahan kaupungin alueella useampia alle puolen tunnin ratikkamatkan päässä. Ensiksi päätin käydä kokemassa Prokopské údolin; katsoin, että laaksossa ja metsässä kulkeva sininen turistireitti on noin 9 kilometriä ja menee ratikkapysäkiltä bussipysäkille.
Vaan lopulta en löytänyt sinistä reittiä. Löysin pari karttakylttiä, mutta niissä ei ollut mitään Olet tässä -palluraa, joten en osannut sijoittaa itseäni vihreyden keskelle ja suunnistaa kohti sinistä polkua. Päädyin seuraamaan punaista, mutta se on sellainen hillittömän pitkä, mutkikas ja lähinnä alueen reunat kiertävä polku, ei mikään järkevä päiväretkikävelyreitti. Käännyin lopulta kulkemaan saman yksitoikkoisen polun takaisin samaa reittiä. Ihan komeat maisemat tuoltakin oli, onhan se korkea mäki, jolta näkee kaupunkia molemmin puolin Vltavaa todella kauas, mutta olisin halunnut välillä nähdä muutakin kuin kaupunkihorisonttia.
 |
| Huijausta koko sininen reitti! |
Joten ajattelin, että käyn sitten Puolan jälkeen tuolla toisessa isossa, Divoká Šárkassa, mutta lopulta päädyin vain omaan lähimetsääni. Yhtenä tärkeänä tavoitteenani täällä oli nähdä mahdollisimman monta linnaa, mutta jätin kaikkein lähimmän, alle neljän kilometrin päässä sijaitsevan katsastamisen viimeiseen päivään. Kunratický les -metsässä Nový hradin linnanrauniot ei ole kummoinen kohde, mutta oli mukavaa käydä heittämässä jäähyväiset metsälle.
 |
| Huomatkaa myös horisontissa epäesteettinen nykyarkkitehtuuri |
Hienointa retkessä oli, että näin peuroja! Kun mainostetaan, että jollain kaupungin puistoalueella on eläimiä, en koskaan ole uskonut, että siellä voisi oikeasti törmätä mihinkään oravaa tai pulua isompaan. Eläimet eivät tykkää ihmisistä eikä kaupungeista, niin opetettiin jo ala-asteella. No, ilmeisesti nämä ovat urbanisoituneet monessa sukupolvessa, metsä on oikeasti riittävän iso ja kai niistä vähän pidetään huoltakin.
___________________________________________________________________________________
Vielä ei ole kaikki pakattu. En ole edes päättänyt, mitä kaikkea pakkaan: jätänkö shampoon tänne kämppisten käytettäväksi, entä nuo Earl Grey -teet (paremmat teet otan totta kai mukaan)? Heitänkö suosiolla pois kasvovoiteen jämät, kun tuubi kuitenkin vie niin paljon tilaa? Heitänkö pois viimeiset kaksi valkosipulinkynttä ja puoli pussillista perunamuusijauhetta, vai yritänkö tyrkyttää kämppiksille, jotka laittavat niin harvoin ruokaa? Ostaisinko vielä jotain paikallisia herkkuja matkalaukkuun?
Eräs asia (välillä tuntuu, että keskeisin asia...), minkä täällä muuten olen oppinut, on monien kulutustuotteiden riittoisuus. Lähtiessäni pakkasin mielestäni jo silloin varsin vajaan kasvojenpuhdistusgeelin, mutta tuubissa riittää vieläkin. Yksi pieni pussi linssejä kesti sopivasti neljä kuukautta. Ostin heti muuttaessani nestesaippuapumppupullon, ja se alkaa juuri sopivasti olla loppumaisillaan. Palasaippua ei näytä huvenneen ollenkaan viidessä kuukaudessa. Merisuolamyllyn sisältöä en saanut kulutettua, vaikka käytin sitä nenäkannuiluunkin.
Vuokraemäntä kävi jo tänään palauttamassa takuuvuokrani ja antoi kirjekuoren, johon jätän avaimeni, ja neuvoi sille piilopaikan keittiön kaapista. Hän ei edes tarkistanut, olenko ehtinyt tärvelemään huoneeni. Silloin en vielä ollutkaan, mutta tunti hänen lähtönsä jälkeen irrottelin seinälle teippaamaani metrokarttaa, ja teipin mukana irtosi kolikon kokoinen pala seinää. Hups.
Ehkä siirryn tästä viettämään viimeisen yöni tässä sängyssä. Viimeinen yö tuolla ärsyttävän ylileveällä tyynyllä, joka pitää taitella kaksinkerroin ja yrittää muotoilla siedettäväksi omalle niskalle. Huomenna viimeinen aamu, jolloin herään huone nro 1:n musiikkiin. Vuorokauden kuluttua tästä istunen autossa, joka ajaa vitostietä pohjoiseen.
Suomesta lähtiessäni olin sisäistänyt lähdön ihan yhtä huonosti kuin nytkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti