Vaihto-opiskelun alku

Kolmas viikko Prahassa. Viimein on tullut syksyiseltä vaikuttavia sateita, jotka rikkovat oudon pysähtyneeltä ja painostavalta tuntuneen loppukesän sään. Sateiden myötä alkusäätäminen hälvenee vähä vähältä ja kurssit alkavat.

Tulin Prahaan reilua viikkoa ennen oman tiedekuntani, eli Faculty of Artsin ohjelman alkamista. Edellisellä viikolla piti omaa orientation weekiään Faculty of Social Sciences, ja niihin tapahtumiin oli muillakin vapaa pääsy. Osallistuin molemmilla viikoilla muutamaan ohjelmaan, kuten elokuvailtaan ja yhteen tylsähköön kaupungillakiertelypeliin, mutta kaikista jäi lähinnä ulkopuolinen ja vaivaantunut olo, kun Kaikki Muut rupattelivat iloisesti keskenään ja lisäilivät toisiaan kilpaa Facebookiin. Onneksi eräänä iltana päädyin brittiläisen naisen luokse teelle puhumaan siitä, miten ärsyttävää on joka päivä käydä samat tyhjänpäiväiset keskustelut, jotka eivät oikeasti edistä kunnollista tutustumista yhtään.

Alkuviikkojen merkittävimmät kohdat yliopistollisten tapahtumien osalta olivat buddyn tapaaminen, retki Karlštejnin linnaan ja registration day. Buddyt on yliopiston International Clubin eli IC CUNI:n tarjoamia henkilökohtaisia tutoreita, jotka auttavat vaihtareita käytännön asioissa. Jotkut tulevat lentokentälle asti vastaan, mutta minun buddyni Viktória ei ollut itse vielä silloin kaupungissa. Tapasimme ensimmäisellä kokonaisella viikollani täällä, ja hän esitteli hieman kampusta ja kirjastoja. Sitten menimme kahvilaan, hän näytti yliopiston opintotietojärjestelmää ja neuvoi kaikenlaista, mitä nyt pitäisi yrittää muistaa. Lopuksi puhuimme musiikista ja suomalais-ugrilaisista kielistä. Myöhemmin olen sähköpostilla pommittanut häntä kysymyksillä ja tapaamme varmasti vielä useasti.

Registration day on se päivä, jolloin jonotetaan luentosaliin, mennään hetkeksi kuuntelemaan infoja, saadaan läjä infolappuja ja uuden jonotuksen jälkeen lukuvuosi"tarrat" (tarrojen sijasta täällä on "kuponkeja" eli pieniä lappusia, joita kuljetetaan opiskelijakortin mukana). Sen jälkeen oli luvassa lisää jonottamista opiskelijakorttien hakemisen merkeissä. Ilmeisesti todella monet jäivät vaille korttia sinä päivänä ja hakivat omansa myöhemmin, koska kaikki toimistot ruuhkautuivat tuntikausiksi. Metroseikkailin erään toisen opiskelijan kanssa jollekin etäisemmälle toimistolle ja sain päivän viimeisenä korttini sekä tunnukset yliopiston järjestelmiin. Se tarkoitti, että pääsisin viimein ilmoittautumaan kursseille.

Perjantaina lähdettiin parinkymmenen hengen porukalla Karlštejniin. Käytiin linnassa kierros ja syötiin ravintolassa perinteistä tšekkiläistä ruokaa: alkuruoaksi perunakeittoa (se oli yllättävän hyvää, kun ottaa huomioon sen, että minä en hirveästi pidä perunasta: lapsena suunnilleen kamalinta oli, jos liha- tai kalakeittolautasella oli enemmän perunaa eikä joka lusikalliseen saanut eläimenpalasia, joiden piti olla keiton pääasia) ja pääruoaksi valitsin uppopaistettua juustoa eli smažákia. Odotukset olivat korkealla, koska sitä oli mainostettu taivaallisena (ja epäterveellisenä). No, hyväähän se oli, mutta ihan yhtä hyviä (luonnollisesti siis todella hyviä) on Siwan pakastealtaasta ostetut mozzarellatikut. Ei tarvitse matkustaa tänne kyseisen makuelämyksen vuoksi. Ruokailun ja ruokalevon jälkeen kierrettiin lähimetsässä pieni kierros katsomaan mm. vesiputousta, jossa ei ollut vettä. Eikä se metsäkään kovin kummoinen ollut, vaikka näkymät linnasta antoivat olettaa jotain eeppisempää.

Kyllä, lens flare!

Vielä on kaikenlaisia pikkuvelvollisuuksia toki hoidettavana. Pitää ilmoittautua alienipoliisille (jonne menen buddyni kanssa) maassaoleskelustani ja pitää ilmeisesti käydä jossain näyttämässä eurooppalaista sairaanhoitokorttia, jotta se ihan varmasti kelpaa, jos joskus tulee tarve sairaanhoidolle. Vielä on myös yliopistoruokalat kokeilematta, ja sitä varten pitäisi kaiketi ladata opiskelijakortille rahaa ruoan maksamista varten.

Enimmäkseen tässä saa kuitenkin jo keskittyä opiskelemiseen ja matkustelemiseen: seuraavana ohjelmassa kansallispuisto Český ráj eli Bohemian Paradise.

Satunnaisia huomioita Prahasta, Tšekistä ja muusta maailmasta:

• Tšekkiläiset rakastavat sieniä, sienestys on kansallisurheilua.
• Tšekkiläiset rakastavat myös koiria. Hyviä tyyppejä siis.
• Yliopistojen vessakirjoitukset muistuttavat aika paljon Seminaarinmäen vessakirjoituksia kärsiviä lihateollisuuden uhreiksi joutuneita sikoja esittävine tarroineen. Kuukuppikiihkoilua en ole vielä tunnistanut, mutta erinäisten fandomien pienimuotoisia ihkutuksia kyllä.
• Julkiset vessat ovat usein maksullisia, mutta sen sijaan, että kolikot syötettäisiin kahvan ja lukon vieressä olevaan lokeroon oven avaamiseksi, vessassa on joku henkilö rahastamassa.
• Kaikki Helsinkiä pohjoisempi on Pohjois-Suomea. "So where are you from, Helsinki?" "No, about 300 km north from Helsinki" "So more like Rovaniemi?"
• Löysin kaupasta "suomalaistyyppistä jogurttia". Se on maustamatonta, vähälaktoosista jogurttia, jossa näkyy olevan lisättynä laktaasientsyymiä. Se on kuulemma saanut innoituksensa Pohjoismaista, joissa on tarjolla kattava valikoima vähälaktoosisia tuotteita. Kyllä ei tule koti-ikävä, kun jääkaapissakin on siniristilipulla varustettuja tuotteita.