Tenttijaksossa

Tšekissä on aina lukuvuoden lopussa useamman viikon tenttijakso, jonka aikana kaikki pänttäävät hurjana, rutistavat aivonsa tyhjiksi tenttivastauksiin ja lopuksi unohtavat kaiken, vähän niin kuin meillä lukiossa. Joululomaa varjostavat monilla kalmanlinjat ja tenttiinluku, kun taas se oikea lukukausien välinen hengähdystauko on helmikuussa.

Jyväskylässä olen tehnyt hyvin vähän tenttejä viime vuosina ja olin melkein unohtanut, millaista on joutua lukemaan kaikki illat akateemista kirjallisuutta tiukalla aikataululla. Onnekseni täällä vain kahdessa kurssissani on tentti, ja niistäkin toisen (suullisen) olisin voinut suorittaa myös esseellä, mutta siihen on eri kurssikoodi ja opintopistemäärä, ja tämän huomasin vasta, kun olin jo palauttanut päivitetyn Learning agreementin, eli en viitsinyt alkaa puljaamaan uusia muutoksia. Eiköhän esseitä ole tullut tehtyä sen verran, että välillä voi kokeilla suullista tenttiä.
Loput kurssini suoritetaan kirjallisten töiden perusteella tai esitelmällä.

Vítkovin kukkulan heppapatsas vaanii kuin tentit joululomalaisia

13. päivä päättyi pidgin- ja kreolikielten kurssi. Seminaarikurssin huipensi noin vartin mittaisen esitelmän pitäminen. Kerroin Singaporen kreoli-/kreoloidikielestä/murteesta/Englannin variantista, joka kulkee myös nimillä Singapore Colloquial English ja etenkin Singlish. Sain kurssista jo samana päivänä arvosanan, jotka täällä menevät muuten niin päin, että 1 on paras ja 4 on hylätty. Sain ilmeisesti ykkösen (opintotietojärjestelmä näytti arvosanan kohdalla jotain outoa ja kaksi ykköstä, kun Writing for Media -kurssilla näkyy ihan selvästi pelkkä ykkönen), vaikka esitys ei ollut minusta ainakaan kovin sujuva tai jäsennelty.
Joillakin ihmisillä ajatukset muodostuvat kunnolla vasta, kun ne pääsevät suusta ulos, minulla ajatukset kiertävät monta erilaista filtteriä ja uloskäyntikanavia on monta sokkelollista, joten yleensä paljon jää matkan varrelle, tai ajatus halkeaa kahtia eri filttereihin ja törmää ulkona hieman odottamattomalla tavalla. Mutta ainakin käytin jopa valkotaulua ja tussia asiani selittämiseen, siitä tuli erästä Jyväskylän suomen kielen lehtoria lainatakseni "pedagoginen olo".

Kuitenkin sekä tällä kurssilla että aiemmin viikinkikurssilla olen tuntenut olevani ihan pätevä esitelmöitsijä, koska todella paljon on ollut sellaisia, jotka lukevat suoraan paperista valmista tekstiä, ehkä vilkaisevat välillä yleisöön. Yläasteellakin näki parempia esiintymistaitoja.

En muuten olisi koskaan uskonut, että päädyn linkkaamaan Kanye Westiä, mutta tämä liittyy pidgin-kurssiin ja Prahaan sen verran, että rohkenen silti niin tehdä. Anteeksi etukäteen. Eräs belgialainen piti esitelmänsä Sierra Leonen kreolikielestä nimeltä krio, ja löysi siihen somasti sopivan kappaleen Diamonds from Sierra Leone. Teidän onneksenne Bloggerin Youtube-vekottimen hakutoiminto ei löytänyt tätä videota, joten en voinut upottaa sitä suoraan tänne. Lämpimästi suosittelen katsomaan videon vaikka ilman ääntä, jos artisti on vakaumuksenne vastainen. Kokemusta joko haittaa tai helpottaa kappaleen pohjautuminen Shirley Basseyn Bond-tunnariin Diamonds are forever.

Miten kappale liittyi krioon? No, musiikkivideolla puhutaan kyseistä kreolikieltä. Ja sitten yhtäkkiä Kanye on Prahassa. Kyllä. Ainoaksi syyksi keksimme, että hän on ollut täällä lomailemassa ja ajatteli samalla kuvata hieman videota Unescon maailmanperintökohteessa. Ei tämä nimittäin ole mikään timanttikaupunki (Bohemian Chrystal on se, mikä katukuvaa ensisijaisesti leimaa) ja Sierra Leoneenkin on sekä fyysistä että henkistä matkaa. Videolla huvittuneisuuden sävyttämää huomiota herätti Kaarlensillan tyhjyys ja etenkin autoilu Vanhankaupunginaukiolla. Kaarlensillan otokset on varmaan otettu aamukuudelta, jolloin siellä ehkä voi olla autiota, kun taas aukiolla autoilua emme osanneet selittää niin helposti. En ihan heti suostu nielemään, että edes Kanye West olisi niin keskeiselle paikalle saanut mennä törmäilemään ihan noin vain.

Kaarlensilta eräänä iltapäivänä tornista kuvattuna

Projektinhallintakurssin tentti oli heti seuraavana päivänä aamulla ja se kesti noin tunnin. Vastattavana oli kahdeksan 2–4 pisteen kysymystä. Aika riitti juuri ja juuri. Tentti oli hämmentävän kevyt siihen nähden, että kyseessä on kahdeksan opintopisteen kurssi, jossa vain kahdesti muistan tulleen minkäänlaisia läksyjä ja kirjallisuuden lukeminen oli vapaaehtoista. Singlish-esitelmän takia olin lukenut diat ja muistiinpanoni puolitoista kertaa läpi. Osasin vastata melkein kaikkiin ainakin jotain, joihinkin jopa jotain kattavaa. Saa nähdä, kuinka tarkka opettaja on arvostelussaan. Läpäisyä varten ilmeisesti tarvitaan 60 % oikein. Kaksi uusintamahdollisuutta on, jos sössin. Jos en sössinyt, niin olipahan elämäni helpoimmat opintopisteet.

Tentin aikana opettaja käyskenteli keskuudessamme, kunnes pysähtyi kohdalleni ja jäi tuijottamaan paperia. Mietin jo hetken, mitä vilunkia hän oikein minulta epäili, mutta sitten hän kuiskasi "You're not writing, you're printing!" Koepaperia palauttaessani hän vieläkin naurahti ja mutisi "Beautiful, absolutely..."
Jaa. Toki jotkut ihastelevat tapaani kirjoittaa vieläkin usein kaunolla, mutta tekstausta harvemmin kehutaan noin.

Ensi viikolla on viikinkikurssin suullinen lopputentti, aiheena islantilaiset saagat ja niiden muotoseikat. Ihan oman alaan sopivaa, jukra. Samalla pitäisi aloitella loppuesseetä sarjakuvakurssille, mutta en ole vielä keksinyt aihetta.

Annoin katumuusikoille kolikoita, sain postikortin vastineeksi!

Muutamia huomioita opiskelusta. Minua on koko ajan ärsyttänyt kaikki kyselyt siitä "mitä ainetta menet sinne opiskelemaan?" tai täällä ihan vain "mikä on pääaineesi?", koska vastaus on "In Finland: literature and creative writing. Here: nothing specific, I just study what ever I found in English and was interesting enough." Ei tänne siis varsinaisesti tultu mitään tiettyä opiskelemaan, mitä nyt ensisijaisesti juuri humanistiseen tiedekuntaan tiesin hakevani. En tiedä, onko muilla aloilla sitten selvemmin nämä vaihtopaikat tiettyjen oppiaineiden alla.

Myöhemmin sain vähän tarkempaa tietoa. Syksyn puolivälissä sain sähköpostia, jossa kerrottiin, että kotilaitokseni vaihtoni aikana on Department of Germanic Studies. Luulin sen ensin johtuvan siitä, että viikinkikurssi on sen laitoksen järjestämä ja että se on sattumalta valikoitunut kaikkien kurssien järjestäjien joukosta. Mutta ei ilmeisesti: laitoksella on vielä erikseen jokin Institute of Finnish Studies, joten oletan, että minut lokeroitiin sinne kotimaan mukaan.

Lisää merkkejä tarkemmasta, varsinaiseen kurssivalikoimaan liittymättömästä lokeroinnista löytyi opintotietojärjestelmästä, jonka mukaan opintoalani on suomalainen filologia. Mikäs siinä, suomen kieli on sivuaineeni, joskin pitäisin tätä siinä mielessä kyseenalaisena, että laitokseltani tulee varmasti sellaisiakin opiskelijoita, joilla ei ole minkään kielen yliopisto-opintoja taustallaan, ja olisin itse mieltänyt itseni jonkin luovan tai suoraan kirjallisuuteen liittyvän aineen alle. 

Ei kai muuta nyt. Täällä oli hetken aikaa melko talvista, sitten ei enää ollut. Tässä kuva siitä, kun oli.

Näkymä keittiöstä Babákova-kadulle