"Vielä ehdit, jos nouset nyt"

Olen lykännyt monta retkeä ja Prahan nähtävyyttä, koska ajattelin, että ne olisi kivempi kokea jonkun kanssa. Kavereita ei oikein ole siunaantunut ja jos jotakin kontaktia syntyikin, se ei koskaan yrityksistä huolimatta johtanut kovin kummoiseen yhdessäoloon. Nyt aika kuitenkin käy vähiin ja olen hyväksynyt sen tosiasian, että uutta seuraa matkusteluun tai turisteiluun ei tule. Jos vielä aion nähdä ja tehdä asioita, pitää ne oikeasti nyt viimeisen reilun kolmen viikon aikana tehdä, vaikka sitten yksin, kuten niin moni muukin asia tähän asti.

To-do-lista on huvennut viime viikkoina melko nopealla aikataululla, tenttijaksosta huolimatta (vai siitä johtuen?). Joulukuussa kävin muun muassa Petřínin näkötornin ja Kaarlensillan tornit. Molempiin kohteisiin on melko pieni pääsymaksu ja ainakin Petřínin kohdalla se oli sen väärti. Sitten oli se Slovakian reissu. Tammikuussa olen panostanut vuorostaan museoihin ja muuhun korkeakulttuuriin.

Muun muassa Prahan linna ja Vltava näkötornista

Ensiksi kävin Alfons Muchan museossa. Mies kuuluu ehdottomasti lempitaiteilijoihini ja on kaiken lisäksi todella merkittävä hahmo Tšekissä (suunnitteli muun muassa rahat). Itse museosta on vain sanottava, että se oli sisältöönsä nähden aika kallis. Olin katsovinani, että opiskelijalippu maksaa 160 korunaa, mutta maksoinkin 240. Museon yhteydessä on kauppa, jossa olisin halunnut tuhlata rahojani kauniiseen krääsään, mutta ostin vain vihon ja yhtä lempimaalauksiani esittävän postikortin. Julisteita himoitsin ja himoitsen, saa nähdä, vieläkö niihin sorrun.

Moon and Stars -sarja. Kuva Wikimedia Commonsista.

Sisältöönsä nähden halpa museo oli Kansallismuseoon kuuluva Musiikin museo. 80 korunalla pääse näkemään ensimmäisessä kerroksessa mm. vanhoja kirjoja ja kuuntelemaan erinäisiä musiikkitallenteita (siitä hyvästä päässäni soi ainakin viikon livenäkin näkemästäni Rusalkasta tuttu Song to the Moon, joka minua kovin miellyttävi – toisaalta kuulokkeiden äänenvoimakkuus oli epäterveellisen ja jopa tuskallisen kovalla, ehkä silläkin oli vaikutusta). Yläkerrassa on vakituinen näyttely, joka koostui enimmäkseen historiallisista soittimista ja niiden lukuisista ääninäytteistä. Olin siellä aivan taivaassa: niin kauniita ja kummallisia soittimia. Mikrotonaaliset sävellyksetkin jäivät mieleen.

Osasin asioida kassalla niin sujuvasti, että täti antoi ensiksi tšekinkielisen esitteen ja ymmärsin, kun toinen täti lippua tarkastaessaan ihasteli hiuksiani (oikeasti ensimmäisen kerran muistan ymmärtäneeni samaisen kehun marraskuussa jollakin orkesterin keikalla, eihän siinä tarvitse kuin tuntea adjektiivi kaunis krásný ja substantiivi hiukset vlasy).

Uuden vuoden ilotulituksien yhteydessä mainitsemalleni Vítkovin kukkulalle en jostain syystä ollut aikaisemmin kiivennyt. Kävin siellä siis katselemassa maisemia ja moikkaamassa heppaa. Siellä on myös museo, mutta ei tuntunut siltä, että haluaisin nyt käyttää rahaani siihen.

Oli melko koleaa, mutta tätä tyyppiä ilmeisesti alla aukeava Prahan keskustan näkymä lämmitti riittävästi

Olin joulukuun alusta lähtien yrittänyt houkutella erästä alkusyksyn vaihtarituttavuutta Margaretia kanssani kissakahvilaan tuloksetta. Niin ikään olin yrittänyt koko syksyn houkutella erästä nettituttu Lucieta tapaamaan minkä tahansa asian merkeissä, toisen osapuolen kiireistä johtuen myöskin tuloksetta. Lopulta luovutin ensimmäisen suhteen ja pyysin Lucieta kissakahvilaan, ja yllättäen hän suostuikin. Kävimme Social Pointissa. Kahvilaksi sitä ei kyllä voi nimittää ja kissatkin olivat aika laiskoja ja syrjäänvetäytyviä, mutta pääsin kuitenkin koskettamaan pehmoista eläintä ensimmäistä kertaa ihan liian pitkään aikaan.

Kuvatodisteita! Kissa suvaitsi istahtaa hetkeksi laukulleni!

Huvittavaa, että samana päivänä Margaret laittoi viimein tekstiviestiä, jossa ilmoitti olevansa halukas kissakahvilaantumaan kanssani ja jopa ehdotti päivämäärää. Jos ylemmät voimat ovat suotuisia, saatan päätyä vielä toiseen kissakahvilaan lähiaikoina. (Tai sitten ei. Margaret on valitettavasti kuuluu niihin henkilöihin, jotka hetkeksi herättävät minussa pientä ilon ja odotuksen tunnetta kaveririntamalla, mutta jotka kuitenkin päätyvät häviämään elämästä muiden, varmasti ihan perusteltujen kiireiden ja/tai parempien kavereiden vuoksi hyvin nopeasti. Mukavaa olisi, jos virallinen katoaminen tapahtuisi kissakahvilan jälkeen.)

Näin lähelle kissat eivät tulleet montaa kertaa, jos edes olivat huoneessa. Siksi ideoimme Lucien kanssa koirakahvilaa.

Kävin katsomassa myös yhden baletin (La Bayadere), edessä on vielä ainakin yksi baletti (Romeo ja Julia) ja yksi laterna magika (Extraordinary Voyages of Jules Verne – olisi ollut sopivaa mennä katsomaan Legends of Magic Prague, mutta näytösajat eivät käyneet). Sydän halajaisi vielä yhteen konserttiin ja yhteen musikaaliin, mutta saa nähdä, alkaako lompakko jossain vaiheessa kyseenalaistaa moisen kuluttamisen vastuullisuuden.

Näiden lisäksi määrä olisi käydä Kutná Horassa ihastelemassa luukirkkoa, Krakovassa pyörähtämässä nettitutun nurkissa ja eräässä ennalta-arvattavassa juutalaisiin liittyvässä turistikohteessa ja mahdollisesti eteläisen Tšekin Brnossa (Jihlavan kautta, jotta tapaisin jälleen yhden nettitutun, johon en ole saanut aikaisemmin aikaiseksi otettua yhteyttä kunnollisen tapaamisen järjestämiseksi). Nämä matkat haluaisin vielä tehdä, etenkin luukirkkoreissun ja Puolan reissun, mutta niiden järjestäminen yksin on kuitenkin rasittavaa puuhaa, taatusti vitkastelen viimeiseen asti niiden toteuttamista. Olen mielestäni ollut jo riittävän reipas ja itsenäinen koko vuoden tarpeisiin, olisi kiva ulkoistaa tällaisia yksinkertaisia päätöksiä kuin 1) milloin menen, 2) minne menen ja 3) miten menen.

Viime hetken reissuihin ja impulsseihin sopii muuten sopivasti Accomodation scholarship, jonka kaikki vaihtarit saavat. Se on Komerční banka -pankin tarjoama apuraha, jonka saa, kun kävelee pankkiin ja näyttää passin ja opiskelijakortin. Yliopistolta tuli siihen sähköpostitse ohjeet joskus joulukuun puolivälissä. Yhdestä lukukaudesta saa noin sadan euron edestä käteistä. Kelpasi, kiitos oudosta eleestä, KB! Näin lopputörsäilyä suunnitellessa on myös lohdullista muistaa, että kämpästäkin saa takuuvuokran takaisin.